DYING FETUS – Reign Supreme

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Relapse Records

Marylandin Dying Fetuksen uran alkua on helppo muistella lämmöllä. Killing on Adrenaline tai Destroy the Opposition ovat kaikessa sekopäisessä ja ennen kaikkea persoonallisessa brutaaliudessaan oikeita tyylilajin helmiä. Valitettavasti yhtye on sittemmin tehnyt ”sixfeetunderit” ja vajonnut varsin yhdentekevien julkaisujen limboon. Edellinen täyspitkä Descent into Depravity onnistui kuitenkin yllättämään kaikessa viriiliydessään, mutta riittääkö nostetta vielä uusimmalle albumille? Valitettavasti on todettava, että ei sitten alkuunkaan. Reign Supreme osoittautuu kenties yhtyeen kaikkein tylsämielisimmäksi julkaisuksi koskaan.

Suoranaisen hirveällä asteikko-onanoinnilla alkava albumi onnistuu vääntämään naaman inhon irvistykseen heti ensi sekunneillaan. Kun seuraavat vajaat neljäkymmentä minuuttiakaan eivät onnistu esittelemään kuin keskinkertaisia, tai jopa suoranaisen tylsiä sävelteoksia ei Reign Supremesta voi erityisen innostunut olla. John Gallagher ja Sean Beasley kurnuttavat ja rääkyvät ahdistavan ennalta-arvattavasti masentavien hc-junttailujen päälle, virveli naputtaa ja sormet vipeltävät. Albumi lipuu ohi korvien, mutta onnistuu silti kuulostamaan liian pitkältä. Jos haluatte, niin tarkastakaa vaikka In the Trenches, niin alkaapahan varmasti haukottaa.

Dying Fetus on uutukaisellaan syvällä teknisen death metalin sieluttomimmissa syvänteissä. Se, että genren nykyilmeeseen merkittävästi vaikuttanut ryhmä sortuu itse oppipoikiensa syntiin, eli oman tuotantonsa ideattomaan kloonailuun, on jo jokseenkin ironista, sekä ennen kaikkea hyvin surullista. Tällaisen mahalaskun perään on helppo todeta, että bändin etsikkoaika oli menneellä vuosituhannella. Onhan Fetuksen paras biisikin edelleen Infatuation with Malevolence demolta ja tehty vuonna 1994!

Markus Makkonen