DRUDKH/HADES ALMIGHTY – One Who Talks with the Fog/Pyre Era, Black! [SPLIT]

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Dark Essence Records

 

Levy käynnistyy makoisasti blastbeatilla ja säröisällä kitarasoundilla. Itse asiassa äänimaisema on samalla tavalla savuinen ja reunoiltaan kuurainen kuin vaikkapa Immortalin Pure Holocaust-levyllä. Tämä on erittäin mukava merkki siihen nähden, että viimeksi kuuntelin ukrainalaista Drudkhia pidemmän session Handful of Stars -levyn muodossa, joka oli ihan tyylikästä mutta hieman etäisen ja siistityn kuuloista post-rokkailua. Nyt tarjolla on taas uhmakkaampaa black metalia.

Drudkhin tavaramerkkimelodiat kiemurtelevat kuin piilopirtin piipusta kohoava savu kirkkaan pakkaspäivän taivaalla. Sanat ärjytään ulos tutulla käheydellä ja kiihkeydellä. Molemmat Drudkhin raidat alkavat kiivalla temmolla ja muuntautuvat edetessään unelmoivampaan muotoon. Kumpikin biisi kestää hieman vajaat yhdeksän minuuttia eikä sävellyksillä ole mitään ongelmaa kantaa koko kestonsa ajan. Vaikea sanoa, kumpi on parempi. Ehkä aloitus Golden Horse on jotenkin lumoavampi mutta toisaalta taas Fiery Serpent on tunnelmaltaan vieläkin tiiviimpi. Fifty-sixty.

Hades Almighty, ysärillä tunnettu nimellä Hades, tekee nykyisin progressiivista black/pagan metalia, josta tulee osittain mieleen uudempi Enslaved ja paikoin myös Primordial. Bändi julkaisi tämän splitin kolme kappaletta viime vuonna myös itsenäisenä ep:nä. Raidoista ensimmäinen on ensikuulemalta vakuuttavin, tyylikkään yksinkertainen keskitempoinen tunnelman kohottaja. Karhean uhoavaa meininkiä tasaisella souturytmillä. Toinen veisu lähtee käyntiin hieman jähmeämmin ja kaartelee uhkaavaan pimeyteen – ja osittain jääkin sinne. Aivan kuin se terävin kärki puuttuisi samoin kuin rohkeus käydä hyökkäykseen. Viimeinen esitys lipuu areenalle akustisen kitaran helistessä ja yltyy sitten sotaisampaan jyskeeseen. Ihan hyvä meno, vaikka tässä kappaleessa sekä ärjynnät että puhtaammat hoilotukset kuulostavat jotenkin puolivillaisilta. Drudkhin osuus siis maistui itselleni kuin puuro hullulle ja Hades Almightyn tarjonta upposi hyvin siinä sivussa.

Seppo Rautio