DRAUMAR – Gebirge EP

draumar
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Karge Welten Kunstverlag

Saksalaisen Draumarin musiikki on black metalin ja orkestraalisen ambient musiikin ristisiitos. Musiikin musta puoli on pääasiassa melko hidastempoista ja oskestraaliset toteutukset ovat toteutettu syntetisaattoreita apuna käyttäen. Olisin ehkä kaivannut enemmän oikeita soittimia syntetisoitujen soittimien tilalle (nyt ilmeisesti vain huilu on aito), niin soitto kuulostaisi ehkä hieman majesteettisemmalta ja saisi alleen mahtipontisuutta. Draumar on samaa nimeä kantavan henkilön sooloprojekti ja tällä nimellä on jo vuoden 2009 jälkeen julkaistu kaksi täyspitkää ja kaksi split-levyä, jotka ovat kyllä allekirjoittaneelle kuulemattomia.

Levy on painottunut hieman enemmän tuonne ambientin ja orkesteriosuuksien puolelle kuin black metalin, mikä on mielestäni ihan hyvä ratkaisu ja black metal tuntuukin olevan enemmän lisämauste kuin itse tarkoitus. Orkesterisoittimia ja niiden äänimaailmaa vaivaa ehkä lievä syntikkamaisuus, mutta siitä huolimatta ne ovat melko tunnelmallisen kuuloisia.

Neljästä kappaleesta vain kahdessa on vokaaleja, jotka on toteutettu aggressiivisesti black metalille tyypillisillä räkyymismaneereilla. Tekstit kappaleille Gebirge I ja Gebirge II ovat runosta “Der Harz” (Novalis), mutta uskoisin, että levy olisi toiminut melko mukavasti ilman mitään vokaaleja.

EP ei ole kovin pitkä kuuntelukokemus, mutta sen kuuntelee huomaamattaan useamman kerran putkeen. Se ei ärsytä korvia ja se jättää pääasiassa miellyttävän jälkimaun, eli ihan kelpo julkaisu. Yhtyeen seuraavan julkaisun luvataan sisältävän vähemmän mustaa metallia ja keskittyvän enemmän orkestraaliseen puoleensa, joka ainakin omissa kirjoissani kuulostaa ihan lupaavalta.

Music by Draumar from Germany is a mixture of black metal and orchestral ambient. The black part of the music is mostly pretty slow by it’s tempo and the orchestral arrangements have been made mostly by the use of synthesisers. I would have prefered if there would’ve been more genuine instruments used in these parts, as far as I understood is that only the flute is genuine. This might have brought some more majesty to the music. Draumar is a solo project for the person also carrying the same name, and under this name there has already been released two full-lengths and two split albums since 2009, though these releases are something I have not heard.

Album is more focused with ambient and orchestral parts than with black metal, which is good decision in my opinion. Now black metal feels more like a seasoning than the actual point. Even though orchestral instruments are bit dulled by their synthesized sound they are still sounding pretty atmospheric.

From out of four songs only two has vocals in them, which are performed aggressivelly shrieking which is pretty typical for black metal. Texts for songs Gebirge I and Gebirge II are from the poem “Der Harz” by Novalis, but I think that this album could’ve worked even without any vocals.

This EP isn’t that long a listening experience, but you unnoticeably listen it for a few times in repeat. It doesn’t irritate your ears and leaves mostly a good aftertaste, which makes it a pretty good release. Draumar’s next full-length is promised to be more focused on orchestral side than to black metal, and in my books this sounds pretty promising.

Aleksi Vaittinen