DECEPTOR – Chains of Delusion EP

357225
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Shadow Kingdom Records

Brittiläinen sci-fi-rässiyhtye Deceptor lataa kehiin kovat odotukset toisella ep:llään Chains of Delusion. Priest-henkinen kubistisella hirviöllä varustettu kansitaide ja vocoderilla puhuttu tieteisintro lupaavat jonkinlaista Defenders of the Faithin ja Voivodin fuusiota. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Näinhän se valitettavasti onkin.

Ensimmäinen varsinainen kappale ”To know Infinity” on luokatonta päätöntä kohkaamista. Heti mukiinmenevän retrosteluintron jälkeen särähtää korvaan munattomaksi muhjuksi miksatut kitarat, joiden tarkotuksena pitäisi olla tälläisen musiikin kantaminen. Seuraavaksi rupeaa pännimään yhtyeen luokaton laulaja, jonka ulosanti  koostuu jatkuvasta nuotin vierestä vetämisestä, Halfordin epäonnistuneesta apinoinnista ja huvittavista ärjymisyrityksistä. Bassonypläykset ovat sentään ovelia ja hyvin esillä.
Rumputyöskentely on tasoa perus. Kokonaisuus kuulostaa treenikämppädemolta.

Loput kolme kappaletta ovatkin lupaavampia tapauksia. Heatseeker sisältää jopa yhden kunnon moshausriffin ja Sentient Shackles on perin omaperäinen ja toimiva veisu, vaikkakin huonolla tekniikalla nuotin ohi lauletut stemmat laskevat tehoa kummasti. Viimeinen kappale Oblivion’s Call olisi varsin komeaa proge-heviä, mutta heikot laulut ja muutama taidottomasti soitettu osuus vesittävät tämänkin tekeleen.

Chains of Delusion on varusteltu muutamalla tuoreella idealla, jotka kompastuvat onnettomaan äänimaailmaan ja laulajaan. Matkaa Vektorin ja muiden kumppaneiden joukkoon on vielä monta valovuotta.

Arttu Kimmel