DARKENED SOULS – And The Light Cries Upon Us

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Demo

Mikkeliläinen Darkened Souls on viisihenkinen melodista death metalia veivaava orkesteri, jolla on jo pari aiempaa demoa julkaistuna. Musiikillisesti liikutaan tuolla hieman melodisen metallimusiikin alueilla ja kappaleissa onkin erittäin vahvasti läsnä koskettimet ja niiden luomat melodiat. Kappaleisiin on myös yritetty tuoda vaihtelua paahtamisen keskelle esimerkiksi akustisilla osioilla.

Ensimmäinen mielikuva mikä demoa kuunnellessa tulee on valitettavasti se, että yhtye ei oikein itsekään täysin tiedä minkälaista musiikkia haluaisi soittaa. Välillä tuntuu siltä, että sävellykset olisivat aivan kuin eri bändeille tarkoitettuja. Myös esimerkiksi koskettimilla tehdyt ratkaisut ovat mitä eriskummallisimmat, ne tuntuvat vaihtavan tyyliään täysin kesken kappaleen. Hyvänä esimerkkinä tästä on kappaleen Dark Morning alkupään horror-vaikutteiset soundit, jotka vaihtuvat jonkinlaiseen cyber-pilpatukseen ja siitä sitten taas takaisin. Laulutoteutukset ovat pääasiassa ihan menettelevää sorttia, mutta välillä rauhallisemmissa kohdissa käytetyt puhtaat laulut tuntuvat hieman heittämällä tehdyiltä. Niiden kuunteleminen oli hieman vaivaannuttavaa muun muassa lausunnan puolesta ja ne olisivat kaivanneet paljon enemmän särmää muutenkin. Kitarariffit ovat kappaleissa välillä ihan kelvokkaita ja kyllä yhtye osaa soittaa keskenään oikein hyvin, eli suurimmaksi ongelmaksi näkisin liian vaihtelevan kappalemateriaalin ja sovituksen.

Valitettava tosiasia on vain se, että And the Light Cries Up Us ei ole mikään erityisen hyvä tai mieleenpainuva julkaisu. Sen parhaaksi kappaleeksi sanoisin ensimmäisen kappaleen Circlen. Demon kappaleet olisivat kaivanneet vielä paljon hiomista, että ne olisivat toimineet edes jonkinlaisena kokonaisuutena. Nyt julkaisulla on mittaa reilusti yli puoli tuntia, joka on kyllä aivan liikaa demolle. Kuudesta kappaleesta olisi voinut hyvin jättää muutaman pois ja kappaleiden kestoa myös lyhentää.

Aleksi Vaittinen