CRYSTALIC: Persistence

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Tampereen Crystalicin ura on vaatinut melkoiset määrät päättäväisyyttä. Debyyttialbumi Watch Us Deterioraten julkaisi ranskalainen Thundering Records, mutta yhteistyön päätyttyä yhtye ei lukuisista yrityksistään huolimatta ole löytänyt uutta kotia materiaalilleen. Lopulta etsintään kyllästynyt yhtye päätti julkaista toisen täyspitkän albuminsa, Persistencen, täysin omakustanteisesti.

Crystalic soittaa taidokasta teknistä death metallia melodisella otteella. Genreklassikko Deathin myöhempien aikojen albumeiden vaikutus kuuluukin Persistencellä likipitäen kaikessa. Timo Hanhijoki on tyylilajin mitat täyttävä tarkka ja energinen kannuttaja, kitaristit tasokkaita ja basisti Arto Tissarinkin vedellessä nauhattomalla bassolla voisi Crystalic halutessaan toimia vaikka esikuvansa tribuuttibändinä. Persistence ei kuitenkaan ole onneksi pelkkää musiikillista pastissia, vaan Crystalicin omaakin ilmettä löytyy. Schuldinermaiset kitarasahaukset kisaavat leijuvien melodioiden kanssa miellyttävästi. Albumi on kautta linjan tasainen suoritus. Floppeja ei löydy, mutta kurkobiisit jäävät myös valitettavasti kuulematta. Tasaisuus syö suotta albumin kierroksia ja loppupuolen kappaleista ei millään jaksa innostua aivan levyn alkupuoliskon tapaan. Eulogyn kaltaisen välisoitonkin merkityksen saattaa kyseenalaistaa. Näillä eväin Persistence tuntuukin aavistuksen ylipitkältä ja paisutellulta.

Crystalic on tasokas bändi, mutta hieman ohuehkosti ja kolkosti soiva Persistence ei välttämättä ole heille se paras mahdollinen käyntikortti. Hyvää kitarointia, sähäkkää rummutusta, sekä toimivia biisejä löytyy, mutta se viimeinen tiukka rutistus jää valitettavasti saavuttamatta. Albumi ei onnistu täysin välittämään haluttua tunnelatausta kuulijalle saakka ja materiaaliin on täten aavistuksen liian helppo suhtautua taustamusiikkina. Varsinkin vokalisti Lasse Heinoselta kaipaisi enemmän heittäytymistä ja revittelyä. Kymmenen vuotta sitten Deathin musiikin eläessä toista tulemistaan ja muun muassa Diablon aloitellessa uraansa pitkälti samoissa tunnelmissa Crystalicilla ei olisi ollut minkäänlaisia vaikeuksia napata levysopparia taskuihinsa. Noista päivistä kotimaisen metallin taso on kuitenkin harpannut eteenpäin valtavasti ja Crystalicin osana Persistencella on jäädä vain ja ainoastaan parempaan keskikastiin.

Markus Makkonen