CORSAIR – Corsair

corsair
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Shadow Kingdom Records

 

Yhdysvaltalaisen Corsairin ensimmäinen omaa nimeään kantava täyspitkä tulee melkoisen ylistävän saatekirjeen kanssa, joka kyllä hieman asettaa odotukset liian korkealla. Vannotaan tepsivän muun muassa Black Sabbathin tai Iron Maidenin faneihin ja niin edelleen. No, minä en ole varsinaisesti vakuuttunut, vaikka paikoitellen Corsair aivan pätevää heavy rockia onkin. Yhtyeen rockissa onkin paljon mukana progressiivisempaa otetta ja vaikka yhtyeellä myös metallisempia vaikutteita tuntuisi olevan, eivät ne sieltä nyt niin järin kuulu eikä musiikista mitään äärimmäisen raskaita elementtejä oikeastaan löydy.

Kappaleissa on välistä oikein makea groove, kitarat ulvovat komeasti ja komppaavat asiallisesti – valitettavasti kuitenkin suurin osa materiaalista on vain suurimmalta osaltaan tylsää ja mitäänsanomatonta. Monet kappaleet ovat hyviä tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitten niiden hyvä tunnelma lässähtää ja se mennään ja pilataan. Ongelma ei siis niinkään ole se, että hyvät riffit puuttuisivat tai etteikö yhtyeellä olisi paljon soittotaitoja, vaan vaikeudet niiden käyttämiseen niin, että ne muodostaisivat mielekkäitä kokonaisuuksia. Tuntuu myös siltä, että yhtye antautuu hieman liian usein “soitinmasturbaatioksi” kutsumani ilmiön pauloihin ja kikkailee pelkästään sen itsensä ilosta, ilman että kuulostaa edes järin hyvältä. Lauluissa saisi myös olla hieman enemmän särmää, nyt ne kuulostavat pääasiassa melko munattomilta. Poikkeuksena voisi mainita levyn parhaimmistoa edustavan Gryphon Wing kappaleen, jossa lauluissa on huomattavasti enemmän sitä mitä olisin koko levyn vokaaleista toivonut.

Numeroa voi varmaan nostaa pisteellä tai jopa kahdella, jos pitää enemmän progressiivisemmasta rock-musiikista. Ei itsellä varsinaisesti mitään ole progressiivisia elementtejä vastaan, mutta silloin jos niitä käytetään ilman, että ne antavat musiikille oikeasti jotain lisäarvoa en niitä erityisemmin arvosta. Tämän levyn tekemä vaikutus oli valitettavasti aika vaisu ja vaikka sillä on myös toki hyvätkin hetkensä, niin pääasiassa siitä ei kuitenkaan jää mitään erityisen muistettavaa mieleen.

Corsair’s first self-titled full-length comes with a pretty praising press insert, which sets up my hopes a bit too high. They say that the band works for the fans of Black Sabbath and Iron Maiden and such. Well, I am not that impressed about what I heard, even though Corsair is at times just pretty ok heavy rock. Their rock music has lots of progressive touch in it and even though the band has some more metal influences they aren’t that audible in the music and it doesn’t really have that much heavy elements.

Once in awhile the songs have very sweet grooving, the guitars scream lovely and shred well – unfortunately big bulk of the material is just mostly boring and bland. Many of the songs are good up till a certain point, after which their atmosphere just sort of fall flat and the songs are ruined. The problem is not that the band doesn’t have enough good riffing or they would lack skills, but that they have problems use those to make coherent and meaningful compositions. Also I feel that the band grants themselves too often to perform a thing I like to call “instrument masturbation”, which pretty much means that they do stuff with their instruments, without any meaningful reason except the fun of it, and so that the combined end result doesn’t even sound that good. The vocals would have also benefitted if they would have had a bit more edge to them. As now they feel like they don’t have any balls, for the lack of better word. For exceptions sake I should mention that Gryphon Wing, one of the best songs on the album, had pretty good vocals and I would have liked to hear more like this the rest of the album too.

You could probably raise up the review score with one, or maybe even too points if you are really into progressive rock-music. While I myself don’t really have anything against progressive elements, but if they don’t have any meaningful purpose and give something special to the compositions I tend to dislike them. The impression this album made with me was pretty bland, and even though it had it’s moments, it still is mainly something that just isn’t special or worth remembering.

Aleksi Vaittinen