CLOCK PARADOX – Egotheism

2013-02-15-07-36-46-840379626
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inverse Records

Mainitaan heti alkuun, että olen hyvin selvillä siitä, että “clock paradox” on tieteellinen termi ja liittyy suhteellisuusteoriaan. Ei sillä, että tämä kertoisi mitään allekirjoittaneen yleissivistyksen tasosta vaan siitä, että osaa hänkin jopa joskus näillä paksuilla salamimakkaraa muistuttavilla sormillaan käyttää Googlea. Näin suomalaisen korviin tuo nimi vain kuulostaa jotenkin hieman hölmöltä: KELLO PARADOKSI! Mietimme toimittajakollegani kanssa viihteen vuoksi muita hyviä nimiä mahdollisesti kiinnostuneille yhtyeille kuten esimerkiksi TUOLI SINGULARITEETTI tai JÄNIS ABSOLUUTTI. Näitä saa kaikki käyttää aivan vapaasti sitten. No, tällainen aivoton sianleukailu laskettakoon nyt huumorin nimiin ja lopetan sen tähän. Eihän tuossa nimessä mitään vikaa oikeasti ole, mutta jotenkin se arvostelu on aina kuitenkin aloitettava.

Tämä ilkeästi nimestä parjaama yhtye on lähtöisin Oulusta ja musikaalisesti heidän kenttänsä liikkuu tuolla progressiivisen death metalin puolella. Egotheism on yhtyeen ensimmäinen täyspitkä julkaisu, mutta aikaisempia julkaisuja yhtyeellä on myös muutaman promo-EP:n verran. Egotheism voidaan laskea jonkinlaiseksi teema-albumiksi, sillä siinä tutustutaan psykopaatiksi  määriteltävän ihmisen elämään ja ajatusmaailmaan. Julkaisun sisältö on myös ilmeisesti alusta loppuun asti, kansikuvaa myöten, itse yhtyeen kädenjälkeä, mikä kertoo yhtyeen omistautumisesta taiteelleen.

Äänimaailma levyllä on melko korvaa miellyttävä, joskin hieman musiikkia meinasi vaivata pieni kakofoninen tila, mutta jos liikutaan sekoboltsin pään sisällä, on se ehkä ihan ymmärrettävää. Vokalisti karjuu ja rääkyy melko hyvin, vaikka jonkinlaista vaihtelua toteutuksiin olisi voinut kaivata pidemmällä aikavälillä. Soitinosasto on toteutettu ihan mielekkäästi ja yhtyeellä on kyllä soittotaitoja, mutta sävellystyö ei nyt tällä kertaa valitettavasti vakuuttanut allekirjoittanutta mitenkään erityisesti, muutamia kieroja kitaramelodioita tai tunnelmallisia pätkiä lukuunottamatta (kappaleen In the Flesh hitaammat väliosat – täydellistä!).

Pyörittelin levyä pitkän aikaa, miettien mitä siitä sanoisin. Useammankaan kuuntelukerran jälkeen en oikein ollut päässyt sen sisälle ja mielipidettä yhtyeen levystä oli todella vaikea luoda. Soitannollisesti se on ihan pätevää tavaraa, eikä sieltä mikään särähdä ikävästi korvaan, mutta sillä tasolla mikä saa jalan tamppaamaan hyvän musiikin tahdissa se ei sitten kosketa yhtään. Ehkä tässä tapauksessa kyse onkin vain siitä kuuluisasta teekupillisesta ja siitä kenenkä kuppi se oikeastaan onkaan. Siinä missä monet valitsevat sen darjeeling- tai earl grey -teen, niin itse valitsisin ehkä kuitenkin apinoiden käsin poimiman luomuteen, joten tällä kertaa ei osunut eikä uponnut.

At first I’ll have to stress on the fact that I actually do know that “clock paradox” is a scientific term and it is related somehow to the theory of relativity. The reason I told you this is not because I would try to brag with my vast general knowledge, but to tell you that even I know how to type with these thick salami fingers and type some shit on Google. But being finn that clock paradox just translates quite funnily to our language and just sounds a bit silly. Me and my colleague talked about this and we invented some similarly fascinating names for possible interested parties and groups like for example CHAIR SINGULARITY or RABBIT ABSOLUTE. Directly translated they make just about as much sense as Clock Paradox. By the way, you are free to use these nifty names free of charge! Well, ok, I’m done with this funny business, actually there isn’t anything really wrong with the bands name. I just had to start this review somehow and that seemed like a cheap way to do it.

Clock Paradox hails from Oulu and their art travels somewhere in the untamed lands of progressive death metal. Egotheism is their first full-length album, but they have released few promo-EPs before. Egotheism can be seen as some kind of a theme album, as the songs tells about the life and thoughts of a person who could be classified as psychopath. Release is done by ground-up by the members of the band, including the cover art, which does tell about their dedication towards their own art.

Sounds on the album are pretty nice for your ears, even though one thing that bothers me is the cacophonic feeling in the music itself. But I guess that when you are moving inside the head of one nutcase it could be understandable. Vocalist’s shouting and shrieking are quite good, even though I would have welcomed a bit more variety in vocal performances. Instruments are handled well and it seems that the group has lots of skills, but at least for me it seemed that compositions just didn’t work, excluding few twisted guitar melodies there and there (for example the slower parts of In the Flesh – perfect!).

I had this record for quite some time sitting on the table and I didn’t really know what to say about it. After many times of listening it I just didn’t quite get any breakthrough with it and it’s really hard to form any opinion about this groups album. What it  comes to band playing it’s pretty solid stuff and nothing really irritates the ears, but on that level that makes your feet pound the ground when you hear great music it just doesn’t touch me at all. Maybe this is an example case of that famous cup of tea and who it belongs to, and while many of us chooses darjeeling or earl grey tea, I would’ve probably preferred to drink a cup of organic tea made from tea leaves handpicked by apes. So sadly, not bullseye this time.

Aleksi Vaittinen