CICUTOXIN – Delirious Excommunication [kasetti]

Cicutoxin
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Rämekuukkeli

Ahdistunutta ja epätoivoista ryömintää ripauksella puhdistavaa aggressiota ja energistä revittelyä. Tällainen yleismääritelmä muodostuu mieleen ensimmäisten kappaleiden jytistessä korvista sisään. Verrattuna parin vuoden takaiseen demoon meiningissä on nyt enemmän voimaa, tarkkuutta ja itsevarmuutta, jos nyt tuollaisia urheilutermien kaltaisia sanoja haluaisi käyttää. Joka tapauksessa musiikki on synkeää sludgea, jossa on sekä doom metalin tyylikästä uhkaavuutta että raaemman linjan raivoa.

Kappaleissa tuntuu olevan nyt enemmän punaista lankaa ja jännitettä kuin aikaisemmalla kasetilla. Jotenkin riffit eivät vain junnaa paikallaan vaan tahmeudestaan huolimatta vyöryvät eteenpäin, kohti vapauttavaa kevennystä tai entistä pahemmin kuristavaan syöksyyn. Vokalistointi on mukavan persoonallista, karheaa ärinää ja mölinää. Paikoitellen tuo huuto toimii peräti erinomaisesti, kun tietynlainen poissaolevuus ja sisäänpäinkääntyneisuus tukee hienosti kappaleita. Musiikki liikuskelee myrkyllisen usvapilven lailla jossain doomdeathin ja hardcoren laitamilla. Kaikki kuusi kappaletta ovat doom-asteikolla pituudeltaan kohtalaisen lyhyitä, eli turhiin paisutteluihin ei ole lähdetty. Toisaalta riffeihin voisi sisällyttää enemmänkin ideaa ja yllätyksiä, ehkä enemmän rokkaavuuttakin, vaikka näissä meiningeissä ei mitään iloista ränttätänttää kaivatakaan. Vaihtelua kappaleissa kyllä on mukavasti, eli pelkän tasatempoisen junttauksen varassa ei mennä koko matkaa. Parissa kohdassa kuullaan myös viulua, jonka käyttö on sopivaa ja kohtalaisen tyylikästä. Yllättävän hyvä mauste se tässä tapauksessa on. Delirious Excommunication on rupinen, särmikäs ja painostava kokonaisuus, jossa on kummasti myös jonkinlaista kieroa reippautta.

Seppo Rautio