Church of the Dead – S/T

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Stay Heavy Records

Helsinkiläinen Church of the Dead sai alkunsa vuonna 2012, jonka jälkeen bändi on työstänyt kuudesta lyhytsoitosta muodostuvaa julkaisusarjaa. Tämä sarja eteni yhtenäisenä viidenteen osaan saakka. Sitten linjan katkaisi vuoden 2019 sinkkulohkaisu Rat King (The Bringer of Plague), joka valmisteli tietä käsillä olevalle esikoisalbumille.

Church of the Deadin eponyymi ensimmäinen täyspitkä sisältää kahdeksan kappaletta, joiden yhteispituus on pikkaisen päälle puolituntia. Levyn kappaleista Nekrovulture ja The Abyss on julkaistu aiemmin vuoden 2013 lyhytsoitolla Vol.1 Stay Out of My Grave, kun taas Something Came Out of the Woods sai ensijulkaisunsa saman vuoden lyhytsoitolla Vol. 2 Terror Tales. Mukana on myös The Reckoning, joka löytyy julkaisusarjan neljännestä osasta Vol. 4 Meet in the Tomb, tosin hieman pidemmällä nimellä. Loput kappaleet ovat uutta tuotantoa.        

Helsinkiläisnelikon luomukset voisi sijoittaa vanhan koulukunnan kuolonmetallin karsinaan ilman sen pahempaa pakottamista. Matalia taajuuksia, synkkää groovea, haudantakaisia tunnelmia ja varsin perinteistä kauhukuvastoa. Siinäpä ne kuolleiden kirkon kulmakivet. Kauheasti ei ole nahkasaapas lipsunut Entombedin, Graven ja Dismemberin kaltaisten bändien tallaamalta polulta, olkoonkin, että housunpuntista ei löydy muuta kuin nahkaa ja luuta.

Church of the Dead ei kuitenkaan pelkästään toisinna kuolonmetallin perinnettä esikuviensa jalanjäljissä, vaan on löytänyt myös oman tuoreen kulmansa kauhun ja kuoleman äänimaailmoihin. Näin esimerkiksi levyn avauskappaleessa Hounds of Men, jossa on mukana aimo annos nykypäivän mustan metallin viiltävää särmää. Samanlaista tavanomaiselta polulta poikkeamista on myös jo kertaalleen mainitussa Nekrovulture-kappaleessa, jossa kuolonmetallista groovea on terästetty miehekkäällä d-punkilla.

Huolellisesti valituista ja taiten asetelluista kulmakivistään huolimatta kuolleiden kirkko ei ole pelkästään hallelujaata, sillä yksi varsin olennainen asia uupuu. Nimittäin aidosti mieleenjäävät kappaleet. Laadukkaita ideoita riittää, eikä toteutuksessakaan ole sinällään mitään pielessä, mutta jostain pitäisi saada manattua esiin se mystinen Jokin, joka muuttaisi hyvän ja toimivan ikuiseksi ja kuolemattomaksi. Toisaalta kyseessä on vasta bändin esikoisalbumi, joten kenties on aivan paikallaan pitää odotukset edes jollain tavalla kohtuullisina.

Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että Church of the Deadin eponyymi ensimmäinen täyspitkä on varsin pätevä avaus albumirintamalla. Seuraavia julkaisuja odotellessa.              

Harri Linnera