Charnel Winds – Verschränkung

Arvosana: 10/10

Julkaisija: Feuer Publications

Virroilla vuonna 2003 alkunsa saanut Charnel Winds on saattanut materiaaliaan maailman kuultavaksi harkiten ja tarkasti säännöstellen, sillä tähän päivään mennessä julkaisuhistoriaa on kasautunut neljän pienjulkaisun ja kahden täyspitkän verran. Näistä pitkäsoitoista jälkimmäinen – eli tarkastelun kohteena oleva Verschränkung – ei kuitenkaan merkittävästi kasvata yhtyeen julkaistujen kappaleiden määrää, koska levyn seitsemästä kappaleesta neljä on julkaistu aiemmin Sound of Satan’s Voice -demolla (Saturnian Productions, 2013).

Määrä ei korvaa laatua, sanotaan usein jokseenkin kyseenalaisin perustein, mutta Charnel Windsin musiikista sanonta tavoittaa jotakin hyvin oleellista. Jo esikoisalbumillaan Der Teufelsbund  (Werewolf Records, 2011) kotimaisen mustan metallin konventioita väkevästi haastanut ryhmä on toisella albumillaan luonut jotain sellaista, jossa on rajoja rikkovan klassikon tuntu vahvasti läsnä. Päällimmäisenä mieleen nousevat viitekohdat ovat Enochian Crescent ja Ved Buens Ende, joiden jälkeensä jättämän ekolokeron Charnel Winds vaikuttaa täyttävän miltei täydellisesti. Tässä on käsillä aidosti kuulijaansa haastavaa materiaalia, jonka syvin olemus ei avaudu kuuntelukerralla tai parilla.

Lähes viisikymmentäminuuttisen levyn jokainen kappale on omanlaisensa monitahoinen monumentti. Kaikki tuntuu äärimmäisen tarkoin harkitulta, mutta mikään ei vaikuta vähääkään pakotetulta tai teennäiseltä. Progressiivisesta rockista ammentava musta metalli virtaa synkkänä mutta vapaana. Samalla tavoin vaikuttavia ovat kolmen eri vokalistin taiten toteutetut ja hienosti varioivat laulusuoritukset, jotka kruunaavat jo alun alkaenkin vahvan kokonaisuuden. Heikkoja hetkiä levyltä on mahdotonta erotella, koska sellaisia ei yksinkertaisesti ole – sen enempää kappaleiden välillä kuin myöskään niiden sisällä.

Saattaa olla, että Charnel Winds on kunnianhimoisen musiikkinsa kanssa sillä samalla trajektorilla kuin heitä edeltäneet kerettiläiset ja ikonoklastit – eli ymmärtämättömyyden suossa riittää mittaa ja syvyyttä. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Verschränkung on sekä genressään että genreistä välittämättä yksi parhaista julkaisuista Suomessa pitkiin, pitkiin aikoihin.

Harri Linnera