CHAOS INCEPTION – The Abrogation

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Lavadome Productions

Onpa aikamoista pieksentää. Toisen levynsä julkaissut yhdysvaltalainen Chaos Inception vetelee moukarilla päin näköä, ampuu takaraivoon ja repii lopuksi jäsenet irti piikkilankasilmukoilla. Näin väkivaltaisiin sanavalintoihin on syynä mustanpuhuva nopeatempoinen death metal, jossa on kaikuja vanhan Deiciden pimeästä raivosta, Immolationin syvältä kumpuavasta pahaenteisyydestä ja Morbid Angelin nyrjähtäneestä kiemurtelusta. Tyylillisesti siis ammennetaan amerikkalaisen death metalin 90-luvun alkupuoliskon lähteistä mutta turhaan retroiluun sortumatta. Soundit ovat tukevat ja selkeät, soitanta tarkkaa ja varmaotteista.

Puuduttavuushan tässä väkisin on vaarana, kun vauhtikin on enimmäkseen reipas ja ainoastaan siellä täällä hidastellaan kymmenisen sekuntia voimia keräten. Kummasti kuitenkin touhu säilyttää mielekkyytensä. Rivakkuudesta huolimatta mitään nopeusennätyksiä ei sentään tavoitella ja kappaleissa säilyy jokin tolkku. Lisäksi, mikä tärkeintä: biisien pituudet vaihtelevat kahden ja neljän minuutin välillä eikä niistä ole väkisin lähdetty kasvattamaan pöhöttyneitä saatanallisia mammutteja. Sokerisilla melodioilla ei pelleillä lainkaan, sen sijaan siellä täällä kitarat intoutuvat myrkkyä tihkuviin kuviointeihin ja hämäriin ujelluksiin. Vokalistin ilmaisu on enimmäkseen matalaa mörinää, joka välillä repeää petomaisemman rääynnän suuntaan.

Yhdeksän kappaletta on ohi muutamaa sekuntia alle puolessa tunnissa. Mitään ylimääräistä tai turhaa tässä paketissa ei tunnu olevan. Myöskään väkisin väännettyä omaperäisyyttä ei ole sekaan alettu tunkea. Toisaalta muutamat yllätykset  ja vaihtelevat kappalerakenteet saattaisivat tehdä kokonaisuudesta piirun verran mielenkiintoisemman. Tällaisenaankin levy henkii tasaisen terävää tuhovoimaa. Muutaman kuuntelun jälkeen lähes jokaisesta kappaleesta löytää jonkin mainion koukun. Ainakin aluksi itseeni tehosivat parhaiten levyn armottomasti avaava nimikappale, intensiivinen Black Blood Vortex sekä tiukasti takova Scald Command.

Seppo Rautio