CD-levyt matkalla alelaariin

CD-levyn kuolemaa povataan tasaisin väliajoin, mutta ainakin toistaiseksi formaatti vielä porskuttaa. Tulevaisuus ei silti näytä valoisalta.
Viime viikolla julkaistun tiedon mukaan digitaalisen musiikin myynti ohitti ensi kertaa cd-levyjen myynnin Britanniassa. Digitaalisen musiikin myynti on noussut 25% ollen nyt 86,5M£, kun taas fyysisten äänitteiden myynti on laskenut 15%, ja on nyt arvoltaan 69,3M£.

BPI:n (British Phonographic Industry) pääjohtaja Geoff Taylor toteaa, että tämä on ”erittäin merkittävä virstanpylväs musiikkibisneksen kehityksessä.” Samalla hän toteaa, että cd-levyille on edelleen suuri kysyntä, erityisesti joulumarkkinoilla.

Cd-levyjen laitekanta on todella vankka, kuunteluun sopivia välineitä löytyy jokaisesta kodista ja autosta. Pelkästään sen perusteella tarvetta myös fyysisille äänitteille näyttäisi vielä olevan. Toisaalta kasettikin hävisi markkinoilta suhteellisen äkkiä, kun parempi formaatti valtasi markkinat. Kasetin ja cd-levyn välillä on aika selvää, kumpi on parempi formaatti. Cd päihitti kasetin sekä äänenetoistossa että käytettävyydessä. Nyt tilanne on mutkikkaampi.

Kirjassaan Trade-Off journalisti Kevin Maney kirjoittaa, että hyvä ja kiinnostava tuote tarjoaa joko a) helpoimman käyttötavan tai b) parhaan käyttökokemuksen. Tuotteet, jotka eivät ole riitttävästi kumpaakaan, vajoavat tilaan, jolle kirjoittaja on määritellyt nimen ”fidelity belly.” Olkoon se vaikka epähaluttavuuskuoppa Suomeksi. (käännös ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta kuvastaa riittävän hyvin, mistä ilmiössä on kyse)

Music Think Tank -sivulla julkaistun artikkelin mukaan CD on vajonnut epähaluttavuuskuoppaan, koska se ei

a) ole riittävän helppokäyttöinen.
Digitaalinen musiikki on ajanut ohi helppokäyttöisyydessä ja mukavuudessa. Streaming- palvelut ja mp3-soittimet ovat tehneet cd-levyn tarpeettomaksi niille kuluttajille, jotka haluavat helppokäyttöisyyttä ja vaivatonta tapaa kuunnella musiikkia.

CD ei myöskään ole

b) riittävän miellyttävä esineenä
LP-levyt ovat keräilykohteena huomattavasti mielenkiintoisempia niiden tarjoaman estetiikan, äänentoiston ja keräilyarvon vuoksi. Tästä syystä CD kiinnosta riittävästi niitä, jotka pitävät musiikin keräilystä fyysisinä objekteina.

Maailma ei tietenkään ole näin yksiselitteisen kahtiajakautunut, vaan ääripäiden väliin mahtuu kuluttajia, joista toiset keräilevät nimenomaan cd-levyjä ja toiset ostelevat niitä satunnaisesti. Malli kuitenkin tarjoaa tyydyttävän selityksen cd:n suosion laskulle sekä vinyylin että digitaalisen musiikin suosion kasvulle. Suurella osalla kuluttajista ostopreferenssi sijaitsee mukavuusakselilla, streaming ja mp3 tarjoavat siten kiinnostavan tavan hankkia musiikkia.

Uusklassisessa taloustieteessä, joka on taloustieteen vallitseva koulukunta, ajatellaan, että tuotteen arvo määräytyy sen tuottaman hyödyn perusteella. Saman teorian mukaan tuotteen hinnan tulisi joustaa, kun tuotteen kysyntä laskee.

Taantuuko siis cd-levy isoista laareista vitosella myytäviksi joululahjoiksi?

Jani Suopanki