CAUSE FOR EFFECT: Progressive and Minimalist Recording MCD

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Joidenkin yhtyeiden voi rehellisesti sanoa kuulostavan omaperäisiltä ja tunnistettavilta. Cause for Effect on lähes koko uransa ajan kuulunut tähän joukkoon. Sen jälkeen kun he heivasivat kitaran nurkkaan, ei heitä ole voinut sekoittaa keneenkään muuhun. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin kyllähän he jo kitara-aikakaudellakin harrastivat lähes samanlaista akrobatiaa kuin nykyisin. Joka tapauksessa soundi on jo vuosikausia pysynyt samankaltaisena, ehkä jopa liiankin. Näin satunnaisesti levyihin tutustuvana ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella, kun duon uutukainen kuulostaa suunnilleen samalta kuin kymmenen vuoden takaiset tuotokset. Itse syylliset saattavat toki olla asiasta eri mieltä…

Mutta erinomaista on kuitenkin se, että tuoreetkaan kuulohavainnot eivät saa aikaan ärsytystä. Suuri syy tähän löytyy tietenkin bändin konseptista tehdä tiiviitä paketteja, joiden mitta ei veny liian pitkäksi. Kun kappaleita on 25, ja vain yksi ylittää minuutin aikarajan, niin tästä voi jo päätellä, että kiireisempikin kuluttaja ehtii paneutua levyyn. Muutenkin yhtenä avainsanana on tiiviys. Biiseistä ei löydy mitään turhaa, vaan ne ovat äärimmäisen riisuttuja. Se tekee niistä erittäin iskeviä ja energisiä rykäyksiä, jotka loppuvat usein ennen kuin ehtii tajuta, mistä oikein on kysymys. Näin ainakin kaltaiseni hidasälyisen henkilön kohdalla.

Jotkut kutsuvat tyyliä ilmeisesti grindiksi, mikä perustunee örinälaulun käyttöön. Mutta itse koen tuon genren yhdistämisen tämänkaltaiseen bassotaiteiluun hieman harhaanjohtavana. Soundi on nimittäin selkeä ja kappaleet sisältävät runsaasti tempovaihteluita, grindistä tulee ainakin minulle mieleen likaisempi, suoraviivaisempi ja kauttaaltaan nopea meno. Basson ylivallan ja yllättävien rytmien vuoksi liittäisin yhtyeen mieluummin power violence -genreen. Mutta sillä nyt ei oikeasti ole väliä, musiikki puhukoon puolestaan. Moiset ennakko-odotuksia aiheuttavat määritelmät ovat vain haitaksi, varsinkin ensi kertaa yhtyeeseen tutustuville.

Mutta vaikka olen yhtyeen vanha tuttu, niin kyllähän minäkin tästä vikoja löysin, positiivisesta yleisvaikutelmasta huolimatta. Kappaleiden jatkuva nykivyys alkaa pidemmän päälle rasittaa, se saa musiikin tuntumaan jotenkin väkinäiseltä. Tosin soittotaidon puutteeseen homma ei ainakaan kaadu, sekä rumpali että basisti hoitavat instrumenttiensa hallinnan äärimmäisen ketterästi. Kuten mainittua, kappaleet ovat hyvin tiiviitä ja soitinten vähäisyydestä johtuen ne tuntuvat varsin pelkistetyiltä. Tämän vuoksi läsnä on vahvasti suoranaisen kireyden tunne, mitä lisää soundien selkeys ja soiton jämäkkyys. Kaikki on loppuun asti laskelmoitua ja kontrolloitua, mikä on jo melkein ahdistavaa. Kaipaisin enemmän rentoutta ja räminää kliinisyyden sijaan. Mutta sellaista halutessani on suunnattava katse toisaalle, sillä Cause for Effect tuskin kääntää heti kelkkaansa. Eikä kannatakaan, ellei ihan välttämättä halua hukkua massaan.
Tuukka Termonen