Kategoria: Raportit

Chest, Polemarch, Lakes, Musta Risti – Torvi, Lahti 23.5.2013

Viime torstaina sateinen Lahti sai ihmeteltäväksi neljän keikan verran doom metalia ja hardcorepunkkia. Pienen ennakkokuuntelun perusteella illan eniten odottamani aktit olivat Musta Risti ja Chest.

Chest kuulosti raskaalta kuten sludge metal tuppaa olemaan. Riffeistä löytyi sitä kuuluisaa koukkua ja hitaamman ruhjomisen aikana bändin todella vähäeleinen esiintyminen toimi. Vain lippispäinen toinen kitaristi heilui Torven ahtaassa karsinassa rennommin. Bändin musiikissa on kuitenkin myös stoneriksi luokiteltavia vaikutteita ja tätä puolta tavallaan vahvisti enemmän taustalle jääneet vokaalit. Mielenkiintoinen sekoitus ihmisvihan junttaa ja aavikkoajelua. Rääkyjä Synkkä totesi keikan jälkeen, että Black Sabbathista se kaikki kuitenkin lähtee. Omakustannevinyylikin vaikutti jo päällisin puolin, joten käsi nousee lippaan.

Chest04

Chestin raskasiskuinen rumpali Spyyd.

Tampereen Polemarch on luokitellut itsensä moderniksi melodiseksi hardcoreksi. Vokalisti Jouni taisi useampaan kertaan kiitellä biisien välissä kaikkia paikalle tulleita. Tuntui kuitenkin, että yleisö ei viisihenkisen melodiaryöpytykseen täysin lämmennyt. Itsekään en saanut esityksestä oikein mistään kiinni. Ilmeisen paljon elementtejä sisältänyt tyylilaji vieraannutti. Bändi antoi joka tapauksessa kaikkensa perspiraation perusteella.

Polemarch12

Polemarchin musiikissa riitti pureskeltavaa ja hikoiltavaa.

Lakes jatkoi illan hardcoreilua. Tyyli vaihtuikin yksinkertaisempaan Convergelle velkaa olevaan tykitykseen ja homma toimi toimittajalle jo paremmin. Puhuttaessa Kalevalan ja raskaan rockin yhdistelmästä voidaan bändilistaan lisätä Lakes. Mikäpä siinä, ikiaikaisia tarinoita on hyvä tuulettaa  jotta pölykerroksen alta paljastuvat samat teemat uusille vastaanottajille. Bändin lyhyet rykäykset tulivat hyvinkin eläväisesti ja hyväntuulisesti virnuileva vokalisti otti Torven lattian haltuun. Positiiviselta yllätykseltä ei siis voinut välttyä kun ennen keikkaa bändin sivuilta ei kuunneltavaa löytänyt ollenkaan. Julkaisu tulossa vielä tänä vuonna.

Lakes16

Lakesin hardcore pisti soittimet koville.

Musta Risti sitten lunasti pienoiset ennakko-odotukseni Heavy Metal -hulluudesta. Bändin soundi ei ole todellakaan raskain mahdollinen, mutta eipä tarvitsekaan olla kun riffit soitetaan näin suurella groovella. Musta Risti on mielenkiintoinen sekoitus hyvää tuulta ja mielenvikaisuutta. Hienosti laulava metsänpeikkomainen keulakuva tosin totesi biisien välissä saaneensa terveen paperit.  Soittipa hän pätkän melodicallakin. Hyvillä mielin jää odottamaan, jatkaako yhtye debyyttiäänitteensä lo-fi -linjalla vai onko jatkossa jo tuhdimmat soundit. Ainakin näin elävänä homma toimi ehkä paremmin kuin c-kasetilla, hulluudesta kuitenkaan tingimättä.

Musta Risti20

Mustan Ristin Marko vakuutti groovellaan.

 

Teksti ja kuvat: Heikki Sikanen

Moonspell, Swallow the Sun, Omnium Gatherum – 4.4.2013 Lutakko, Jyväskylä

Kohteena oli tällä kertaa Lutakko ja tähtäimessä Moonspell. Ensimmäisenä esiintyjänä illan kuitenkin aloitti Omnium Gatherum, joka valitettavasti erinäisistä viivytyksistä johtuen jäi näkemättä ja soitti viimeiset sointunsa juuri kun saavuimme paikan päälle. Paikallaolijoiden mukaan keikka oli kuitenkin viihdyttävä ja yleisöä oli jo alkuillasta reilusti paikalla. Ensi kerralla sitten.

 

_MG_9818_Maija_Lahtinen

Kuvassa: Omnium Gatherum

Omalta osaltani ilta lähti käyntiin Swallow the Sunin keikalla. Tässä vaiheessa toimittajan täytyy häpeäkseen myöntää, että  en muista olleeni aikaisemmin kertaakaan Swallow the Sunin keikalla, vaikka paikallinen yhtye onkin. No kerta se on ensimmäinenkin. Yllättävän hyvinhän tuo tuntuikin toimivan. Alussa biisitarjonta oli hieman nopeampaa materiaalia, mutta keikan loppupuolella alkoi tulla enemmän doomahtavaa kappaletta, joka upposi ainakin itselleni paremmin. Yleisö tuntui kuitenkin olevan mukana alusta loppuun ja tunsi ilmeisesti bändin tuotantoakin paremmin kuin allekirjoittanut. Hyvä keikka joka tapauksessa ja bändi tulee varmaan jatkossa käytyä katsomassa toistekin.

_MG_9857_Maija_Lahtinen

Kuvassa: Swallow the Sun

Viimein oli aika koittanut kun illan odotus huipentui ja Moonspell astui lavalle. Esitys oli selvästi ennalta hiottu välispiikkejä myöten, mutta show olikin erittäin viihdyttävä. Omaksi ilokseni biisilistalta löytyi kaikki klassikot kuten Alma Mater, Vampiria, Wolfshade, Opium ja Full Moon Madness. Tunnistinpa myös uuden levyn aloitusraidan Axis Mundin, joka toimi myös yllättävän hyvin livenä. Keikan alkupuolella yleisö ja yhtye tuntuivat vielä hieman kankealta, mutta kun eturivi alkoi lämmetä niin bändikin pisti kovempaa vaihdetta silmään ja loppuilta mentiinkin lujaa. Opium biisin aikana lavalle kutsuttiin myös Swallow the Sunin laulaja Mikko Kotamäki. Äänipuolella kaikki oli juuri kuten pitääkin. Encorea bändi antoi odottaa oman aikansa, mutta sinnikäs yleisö sai lopulta mitä halusi. Muistoksi sai toimittajakin vielä rumpukapulan keikasta, mutta kyllä se muutenkin mieleen jäi varmasti yhtenä parhaista keikoista tänä vuonna.

_MG_0181_Maija_Lahtinen

Kuvassa: Moonspell

Teksti: Markus Mähönen

Kuvat: Maija Lahtinen

Helloween Gamma Ray – 30.3.2013 Pakkahuone Tampere

HELLOWEEN
Gamma Ray + Shadowside

Pakkahuone 30.3.2013 Tampere

Tarjolla olisi saksalaista power metallia. Helloweenillä oli 80-luvulla, jolloin yhtye vieraili Dion kanssa Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalla, vankka suosio ja kannatus suomalaisten metallifanien keskuudessa. Sen sijaan 90-luku oli yhtyeelle varsin vaikeaa aikaa. Esimerkiksi Helloweenin käydessä vuonna 1996 Tavastialla, jolloin Bruce Dickinson toimi lämmitysbändin roolissa, paikalle oli saapunut vain muutama sata ihmistä. Suosio kääntyi jälleen nousuun  2000-luvulla, ja  yhtye onkin vetänyt loppuunmyytyjä kiertueita huolimatta siitä, että levyt eivät ole menneet kaupaksi samaan tahtiin kuin kasarikaudella. Nyt meneillään oleva Hellish Rock II – kiertue on Suomessa myynyt todella hyvin: Tampereen ja Helsingin keikat olivat loppuunmyydyt ja Oulun keikkakin myi todella hienosti.

Gamma Rayn ja Helloweenin lämppäriksi oli ahdettu brasilialainen, naisvokalistilla varustettu Shadowside.  Shadowsiden vokalistin oopperamainen ääni ei ainakaan Tampereen keikalla täysin yltänyt menestyvän artistin tasolle. Sen sijaan naisen raspi ääni Motörheadin Aces Of Spadesin coverissa toimi huomattavasti paremmin kuin opperamainen ääni. Valitettavasti epäilen, että yhtye kuuluu unohdettujen joukkoon vuosien päästä. Tätä voisi verrata esimerkiksi aikoinaan Gamma Rayn keikoilla mukana olleeseen australialaiseen Vanishing Pointiin, joka on nykyisin kadonnut täysin kartalta.

Shadowside

Shadowside

Brassien kamat raahattiin ripeästi pois lavalta ja estradi valmisteltiin Gamma Rayta varten kuntoon. Kai Hansenin johtama nelikko aloitti settinsä biisillä Everywhere In Galaxies. Mies itse ilmeisesti juoksi lavalle suoraan tupakkatauolta, sillä hänen suustaan nousi vielä savu, kun ensimmäiset säkeistöt lähtivät liikkeelle. Bändi vaikutti olevan kovassa tikissä, ja Swedenrockissa ollutta flegmaattisuutta ei ollut havaittavissa. Nelikko latasi menemään melkoisella otteella. Settiä oli rukattu hieman uuteen uskoon, sillä perinteiset Rebellion In A Dreamland ja Land Of Free oli pudotettu pois. Tämä hieman närästi yleisöä, mutta mielestäni oli suorastaan mukava kuulla vaihteeksi muita piisejä. Lisäksi setissä oli viimeisimmän Ep:n piisejä kuten Empire Of The Undead ja Master Of Confusion, jotka livenä kuullostivat varsin maukkailta.  Future World kuuluu osana Gamma Ray:n keikkaan. Jäin kuitenkin miettimään, oliko piisi tarpeellista soittaa kiertueella Helloweenin kanssa. Kenties kyseinen piisi olisi voitu säästää konsertin loppuun soitettavaksi Helloweenin kavereiden kanssa yhteisessä encoressa. To The Metalin riffien pauhatessa tulee mieleeni aina väkisin Metal Godsin riffit, sillä ne ovat niin yhtenäiset. Yhtyeen soundit eivät olleet niin kirkkaat kuin esimerkiksi maamiehillään Accept:lla taannoisella Pakkahuoneen keikalla. Yleisö oli joka tapauksessa innolla mukana. Hansenin olemus lavalla näyttää aina iloiselta ja rennolta. Hän pursuaa täyttä metallista energiaa. Hyvä keikka Pakkahuoneella!

Anywhere in the Galaxy
Men, Martians and Machines
The Spirit
Dethrone Tyranny
Master of Confusion
Empire of the Undead
Empathy
Rise
Future World (Helloween cover)
To the Metal
Send Me a Sign

Gamma Ray

Gamma Ray Gamma Ray

Gamma Ray

Kun Gamma Ray:n rummut ja muut rensselit oli saatu raivattua pois lavalta, asteli Wall Of Jerichon intron ja tervetuliaispuheen saattelemana Helloween lavalle ja aloitti vanhemmalla tuotannolla Eagle Fly Freellä. Tämän jälkeen keskityttiin uudemman levyn tuotoksiin, josta tuli putkeen kaksi piisiä: ” Nabataea” ja ”Straight Out of Hell”.  Kaiken kaikkiaan Straight Out Of Hell-levyn materiaali oli vahvasti edustettuna settilistassa, kun taas vanhempaa Deriksen aikakautta edusti Power- piisi Time Of The Oath-levyltä. Gamma Rayn ja Helloweenin osalta on helppo märistä siitä, ettei settilistassa ole tarpeeksi vanhaa tavaraa ja klassikoita. Noh, luonnollisesti yhtyeillä on päällimmäinen idea kiertueella soittaa uusia tuotoksiansa. Joka tapauksessa klassikkot pysyvät olennaisena osana setissä eivätkä koskaan putoa pois.
Helloween oli perusvarmaa kauraa lavalla, eikä mitään suuria yllätyksiä osannut edes odottaa. Weikath on aina oma itsensä lavalla; plegmaattinen ja naamaansa vääntelevä persoona. Hänen kiinnostuksensa tuntuu olevan joskus hakusessa, mutta miehellä on niin kova ja rautainen kokemus, että hän tietää, miten homma hoidetaan kotiin. Basisti Markus Großkopf on lavalla se hauskin kaveri, joka jaksaa pelleilä ja ilveillä yleisön kanssa. Toinen kitaristi ja joukon nuorin Sascha Gerstner täydentää kokoonpanoa mainiosti omalla persoonallaan. Noh, rumpali Daniel Löble hautautui oman rumpupatteriston taakse ja hoiti keikan rumpusoolo-osuudet tiukalla otteella.
Soundit vaikuttivat huomattavasti kirkkaamilta ja selvemmiltä kuin Gamma Rayn kohdalla. Tiedä sitten, mistä tämä johtui – kirjoittajan korvistako?
Keikka oli yhtä power metal juhlaa, vaikkakin tiettyjä miinustekijöitä löytyi. Nopeasti laskettuna parin tunnin aikana yleisöä huudatettiin neljään otteeseen. Erityisesti lopussa encore piisiä vedettäessä yleisön huudatus meni suorastaan överiksi. Huudatus aloitettiin jo Live Now!!! piisin aikana ja itse piisi on aika mitäänsanomaton vetäisy. Are You Metalin ja varsinkin loppusikermän Halloween – How Many Tears – Heavy Is The Law  aikana varsinkin Hansen huudatti ja jodlautti yleisöä sydämen kyllyydestä.  Kaikki huudatukset alkoivat suorastaan tympäsemään – miksei piisejä voi vetäistä riuskasti läpi ja uutta peliin sen jälkeen? No, tietenkin yleisöä pitää viihdyttää ja samalla yrittää pitää hauskaa.
Kuten mainittiin, Helloween oli peruskauraa ja –tavaraa.

Walls of Jericho(Intro)
Eagle Fly Free
Nabataea
Straight Out of Hell
Where the Sinners Go
Waiting for the Thunder
Burning Sun
Drum Solo
I’m Alive
Live Now!
Hold Me in Your Arms
If I Could Fly
Hell Was Made in Heaven
Power

Are You Metal?
Dr. Stein

Halloween / How Many Tears / Heavy Metal (Is the Law) (with Kai Hansen)
I Want Out (with Gamma Ray)

Helloween Helloween
Helloween Helloween

Pakkahuone oli todellakin TÄYNNÄ, sillä liikkuminen ja erityisesti keikasta nauttiminen ja seuraaminen osoittautui lähestulkoon mahdottomaksi. Lisäksi porukka tuntui olevan melkoisessa pääsiäiskunnossa ja järjestysmiehet kiikkuvatkin kisakuntonsa romahduttaneita powermetallisteja narikan kautta pihalle. Aikaisemmilla kerroilla Pakkahuoneella käyneenä oli melkoinen yllätys, että paikka oli täysin tukossa. Lavan edessä olevilla ei varmaankaan ollut helppoa, sillä muutamia uuvahteineita nostettiin turva-aidan yli. Olisiko vesi ollut kova juttu? Ensi kerralla on syytä päästää vähemmän porukkaa sisään tai sitten ottaa Klubin puoli käyttöön.

Teksti : Arto Lehtinen ja Elina Virtanen

Kuvat : Arto Lehtinen

Primordial, Absu, Behexen 9.3.2013 – Nosturi, Helsinki

Oli kylmä maaliskuun ilta ja saapuessani Nosturin eteen oli siellä yllättävän pitkä jono porukkaa. Noin 15 minuutin kuluttua olin jo onneksi sisällä lämpimässä. Yleisöä oli saapunut paikalle paljon ja ensimmäinen yhtye oli jo ehtinyt aloittaa settinsä. Eli eikun kamera esiin ja lavan eteen.

1

Kuvassa: Behexen

Behexen oli hyvässä vauhdissa ja yleisö vaikutti jo tässä vaiheessa iltaa suht lämpimältä vaikka musiikki ja ulkoilma olikin raa`an kylmää. Bändin musta metalli tuntui uppoavan ihmisiin tehokkaasti, vaikka lavaesiintyminen olikin lähinnä paikallaan seisoskelua kaavut päällä. Toisaalta se sopi kyllä Behexenin introverttiin tyyliin hyvin. Eturivissä musiikki toimi melko balanssissa, mutta hieman taaemmas siirryttyäni meni äänipuoli hieman muhjuksi eikä biisejä erottanut järin hyvin. Yleisöön keikka tuntui uppoavan hienosti ja muutaman mielipiteen kyseltyäni se tuntui olevan juuri sitä mitä Behexeniä katsomaan tulleet kaipasivatkin. Itse taidan pysyä bändin levyltä kuuntelussa tai bongata seuraavaksi jonkun pienemmän klubikeikan, jossa se pääsee paremmin oikeuksiinsa.

2

Kuvassa: Absu

Tapahtuman toista esiintyjää odottelin jo varsin innokkaasti pienen tauon ja yhden juoman jälkeen tai ainaki pieni Absu -fanipoika sisälläni teki niin. Keikka alkoikin varsin energisesti Proscriptor McGovernin huutaessa rumpujen takaa ja yleisö oli alusta asti mukana. Miksaus oli jo hieman onnistuneempi, mutta jätti edelleen toivomisen varaa yhtään kauempana lavasta. Kesken keikan meni myös ilmeisesti kitaristi Vis Cromilta vahvistin pimeäksi, mutta vika korjattiin ennätysajassa, eikä se haitannut menoa yhtään. Absu soitti todella onnistuneen keikan, jota oli hauska seurata vaikka lavalla ei toimintaa äärettömän paljon ollutkaan, Proscriptorin välispiikkejä lukuun ottamatta. Tuttuja biisejä tuli setin täydeltä ja pienistä teknisistä ongelmista huolimatta kaikki meni melkolailla nappiin. Pieni fanipoika jäi tosin vähän pettyneeksi, sillä jotain fiilistä tästä jäi kuitenki uupumaan vaikka helvetin hyvä keikka olikin. Ehkä ensi kerralla sitten.

3

Kuvassa: Primordial

Illan viimeisteli Irlannin ylpeys Primordial ja ai että tekikin sen mahtavasti. Irlantilaistyylisen folkintron jälkeen setti lähti käyntiin uskomattoman kovalla energialla ja paatoksella. Laulaja A.A. Nemtheanga esiintyi lavalla todellakin antaumuksella ja osasi viihdyttää yleisöä. Setti oli ilmeisesti hieman tavallisesta poikkeava sillä Nemtheanga totesi, että tällä kertaa ei soiteta samaa ”paskaa” kuin yleensä vaan hieman muitakin biisejä. Tuttujakin kipaleita oli mukana, mutta myös sitä vähemmän soitettua materiaalia. Primordial veti myös yleisön mukaan parhaiten koko iltana ja nyrkit heiluivat ilmassa koko salissa parvea myöten. Jos jostain pitää napista niin laulu olisi voinut kuulua hieman selkeämmin, koska se on melko olennainen osa bändin musiikista, tosin ei sekään lopulta paljoa häirinnyt. Ensimmäinen livekokemukseni Primordialista, mutta jos herrat vetävät aina yhtä hyvin, ei toivottavasti viimeinen!

4

Kuvassa: Primordial

Ilta oli kokonaisuudessaan hyvä hienoisista äänipuolen vajavaisuuksista huolimatta. Kaikki bändit vetivät napakat setit ja lähes täynnä olleessa Nosturissa oli varsin hyvä tunnelma. Ylivoimaisesti vakuuttavimman keikan heitti kyllä tällä kertaa Primordial eli tämän kertainen viisuvoitto meni Irlantiin että heilahti! Kiitos!

Teksti & kuvat: Markus Mähönen

Stone, A.R.G, Santa Lucia – 1.3.2013 Pakkahuone ja Klubi Tampere

Suomalainen thrash/speed metalin instituutio Stone aktivoitui jälleen keikkalavoille viiden vuoden tauon jälkeen. Yhtyettä oli selvästi kaivattu takaisin, sillä kevään keikat myytiin aika nopealla tahdilla loppuun. Erityisesti Tampereen keikka tarjosi paluun 80-luvun aikoihin, sillä mukana olivat A.R.G ja Santa Lucia, noh olihan mukaan ujutettu myös uudempaa sukupolvea edustava Nerve End.  Yleisöä oli raahautunut joka puolelta Suomea tätä suomi-speed/thrash metallispektaakkelia katsomaan.

Tämän uuden sukupolven edustaja Nerve End sai kunnian aloittaa metallikarkelot. Yleisö oli jo saapunut kourallinen ja nämä jäivät kohteaalista tarkkailemaan Nerve Endia sopivalta etäisyydeltä. Nerve Endin kaverit ovat hyviä ja taidokkaita soittajia, mutta ne biisit… ei niitä vain jaksanut kuunnella. Ongelmana on, että biisit olivat niin monitahoisia ja suoraan sanottuna hajuttomia ja mauttomia, etteivät ne vain yksinkertaisesti auenneet allekirjoittaneelle.  Sori vaan pojat!

IMG_0027 IMG_0041

Klubin puolella aloitti kemiläislähtöinen mimmiviisikko Santa Lucia. Bändihän aktivoitui noin puolitoista vuotta sitten Metal Warningin järjestämillä festareilla. Sen piti olla Santa Lucian viimeinen keikka ja lopullisesti. Kun yhtye sai tilaisuuden soittaa Stonen ja A.R.G.n kanssa, eiväthän tädit voineet vastustaa tälläistä tilaisuutta. Klubi oli tupaten täynnä, kun Santa Lucia Mape Morottajan johdolla veti varsin rapean setin koostuen ”Arktista Hysteriaa” -levyn materiaalista. Nokkanainen oli suorastaan liekessä ja innossaan, kun taas muut jäivät hieman staattiseen rooliin lavalla. Yhtye soundasi melko punkahtavalta, joten synat tuppasivat jäämään aika taustalle. Yleisö oli suorastaan innossaan kun esimerkiksi Kiristävä Silmä ja Viisas Mies olivat setissä. Joku onnistui tekemään jopa kerran daivausyritelmän ennen kuin innokas järkkäri ehti puuttua tilanteeseen. Keikka lopetettiin yllätysvedolla, Stonen coverilla No Commands. Sitten Pakkahuoneen puolelle kiireen vilkkaan.

 Santa Lucia

Kun Santa Lucia oli lopetellut settinsä reippaalla Stone-coverilla, alkoi porukka valua Pakkahuoneen puolelle. Paikka oli kuin ammuttu täyteen ja jokaisen huulilla oli sana Stone. Suomi-thrashin ikonit antoivat odotuttaa itseään tovin ennen kuin keikka potkaistiin käytiin perinteisellä Get Stonedilla ja siitä alkoi lähestulkoon kahden tunnin matka takaisin kivikauteen. Huolimatta siitä, että yhtye ei ole vuosiin ollut lavalla yhdessä, missään ruosteessa Stone ei todellakaan ollut. Yhtye oli vain yksinkertaisesti pyyhkäissyt pölyt hartioiltansa ja vetäisi keikan todella rautaisella otteella. Biisit kuulostavat ajattomilta, eikä ajan hammas ole mitenkään onnistunut nakertamaan niitä. Näin ainakin kuulosti nuoren kasarikauden fanipojan korvissa ja näytti silmissä. Lähestulkoon kahden tunnin setti oli täyttä tykitystä alusta loppuun. Ei ollut ihme, että kasarikauden nuorilla tuli nuoruus nopeasti takaisin mieleen, kun nyrkit heiluivat ilmassa, päät heiluivat ja biisejä hoilattiin perässä. Setti koostui klassisen ensimmäisen levyn materiaalista kuten jo mainittu Get Stoned, sekä esimerkiksi Reached Out ja The Day Of Death. No Anaesthesialta kuultiin muun muassa Meat Mincing Machine, Back to the Stone Age ja Sweet Dreams. Colorsilta tuli biisejä kuten Empty Suit, sekä White Worms ja viimeiseksi jääneeltä levyltä Emotional Playgroundilta ainoastaan Small Tales. Soundit olivat tikissä, sillä Karmila oli puikoissa, joten sen varaan ei jäänyt jossiteltavaa. Koko nelikko oli suorastaan liekeissä lavalla. Joutsenniemi ja Latvala ovat tottuneet esiintymiseen muissa yhteyksissä, joten miehet hoitivat hommansa suorastaan raivokkaalla innolla lavalla. Sen sijaan Nirri vaikutti hieman jähmeältä alussa, mutta homma alkoi toimia keikan edetessä. Naama yrmyssä mies kitaroi homman hyvin. Joutsenniemi rohkaisia nuorempia rässääjiä melskaamaan moshpitissä. Sen sijaan vanhempi polvi tyytyi katsomaan nyrkit ojossa. Vanhoja kunnon stagedaivauksia ei nähty Stonen aikana.

Stonen keikka oli suorastaan kivimäisen kova. Ei voi muuta kuin ylistää Stonen tiukkaa soittamista ja biisien iskevyyttä, sillä niin suoraan hermoon menivät, että seuraavana päivänä piti vielä kelata mielessä ja fiilistellä illan keikkaa.

IMG_0099 IMG_0144

Kun viimeiset tahdit oli saatu päätökseen Stonen osalta, osa porukasta alkoi valua jonottamaan takkejansa. Toiset sen sijaan suuntansivat klubin puolelle, jossa A.R.G viritteli remppeensä kuntoon.  Kuusamon porometallin lähettiläät vetäisivät oksat pois -setin, niin että Kuusamon koskessakin virtaus olisi varmasti kääntänyt toiseen suuntaan. A.R.G. on raaka, brutaali ja anteeksiantamaton livenä. Raivokkaat ja brutaalit thrash/death -viisut kuulostavat yhtä teräviltä elleivät jopa rankemmilta kuin 20-25 vuotta sitten. Ilmeisesti yhtye oli innossaan illan meiningistä, sillä Tepa innostui kommentoimaan keikan aikana enemmän kuin kaikilla itse todistamillani keikoilla yhteensä. Vanhojen biisien ohella porometallistit vetivät myös ihka uuden kappaleen Ramming Down Your Throat. Jään mielenkiinnolla odottamaan kunnon versiota, josta selviää minkälainen tämä uusi biisi oikeasti on. Livetilanteessa ei päässyt ihan selville, kuinka se rässää menemään.

IMG_0207

Kaiken kaikkiaan kinkeri oli vallan loistava tapahtuma. Tällainen se tapahtuman pitää olla, missä speed/thrash metal -kauden suuruudet olivat kerääntyneet saman katon alle ja meininki huipussaan ja koko homma sold out.  Ainoastaan tamperelainen edustus oli jäänyt pois. Prestigen olisi myös kuulunut paikalla soittaa, silloin olisi lopullisesti palattu 80-luvun tunnelmiin. Get Stoned.

Teksti ja kuvat: Arto Lehtinen

Kuritushuone XIV, PRKL, Helsinki 22.2.2013 – Sawhill Sacrifice, Wömit Angel, Barathrum

Ensimmäisenä lavalle nousi Sawhill Sacrifice, joka oli itselleni ennestään täysin tuntematon bändi, mutta pääsi yllättämään kyllä pahemman kerran. Helvetin hienosti rässäävää death metal vääntöä jaksoi kuunnella alusta loppuun mielenkiinnolla ja bändi veti keikan todella kovalla energialla, mikä heijastui myös yleisössä. Keikkaa oli viihdyttävää katsoa ja laulajan erinomainen murina ja rääkynä toimi biiseissä loistavasti. Bändi vetikin helposti illan parhaan keikan ja olisi hyvin voinut toimia pääesiintyjänä koko tapahtumassa. Erinomaisen ensikosketuksen jälkeen päätinkin, että kyllähän tämä on levyltäkin vielä kuultava.

1

Kuvassa: Sawhill Sacrifice

Wömit Angel oli illan toinen esiintyjä. Napakkaa black thrashia soittava tamperelainen kolmikko veti varsin tiukan setin ja keikka toimi ihan moitteetta. Henkilökohtaisesti biisit tuntuivat kuitenkin livenä vähän geneerisiltä ja aika monesti jo kuullulta black metal runttaukselta. Muutamat kunnon punkvedot kyllä saivat jalan vipattamaan, mutta muuten keikka oli melko peruskamaa. Hyvin ja taidolla vedetty, mutta henki ja tunne jäi hieman uupumaan. Yleisö kuitenkin tuntui tykkäävään ja sehän on pääasia.

2

Kuvassa: Wömit Angel

Illan päätti selvästi monien odottama Barathrum. Ensin on sanottava, että itse osasin kyllä odottaa mitä on luvassa, mutta ymmärrän kyllä myös jos kaikki eivät aivan mielissään keikasta olleet. Yllättäen Sova ja kumppanit olivat aika tuhdisti päissään eikä soitosta välillä meinannut tulla mitään. Tutuimmat ja paremmat biisit kuten Legions of Perkele ja Last Day in Heaven kyllä taipuivat ilmeisistikin ulkomuistista aika hyvin, mutta muuten oli enemmän ja vähemmän takkuilua. Välillä hajosi soittimet ja taisi biisilistaakin pojat kontaten etsiä pitkin lavaa. Monille kynnyksen ylitti se, että yleisön päälle heitettiin heti alkuun litratolkulla sianverta, temppu joka muuten oli järjestäjän puolesta jo kielletty. Olipahan oman kamerani linssikin veressä, mutta osasin kyllä jotain vastaavaa odottaa eikä se itseäni haitannut vaan kuului tavallaan asiaan. Paska keikka, mutta toimi kuitenkin helvetin hyvin kun tiesi mitä odottaa. Miettiä voi miltä bändi kuulostaisi jos äijät olisivat selvinpäin. Lopulta ilta oli erittäin mukava ja paikkana PRKL toimii vastaaville klubikeikoille paremmin kuin hyvin. Kiitos vielä järjestäjille ja ensi kertaan.

3

Kuvassa: Barathrum

Kuvat ja teksti: Markus Mähönen