Kategoria: Raportit

Slipknot + Suicidal Tendencies – Hartwall Arena, Helsinki

Suicidal-Tendencies-2015

 Slipknot + Suicidal Tendencies

Hartwall Arena, Helsinki 18.1. 2016

 

Slipknot on perin tuttu näky näillä leveysasteilla, sillä edellisestä vierailusta on hädin tuskin kulunut vuottakaaan, kun uutta keikkaa jo pukkaa. Viimeksi Iowan lahja metallimaailmalle heitti varsin viihdyttävän keikan vanhassa jäähallissa. Tällä kertaa keikkapaikaksi oli valikoitunut Hartwall-areena. Kaiken kaikkiaan 6000 henkeä oli raahautunut paikalle todistamaan Corey Taylorin ja kumppaneiden edesottamuksia.

20160118_193254

Lämppärin rooliin oli pestattu varsin yllättävä nimi, sillä yleensä vanhemman koulukunnan bändejä ei juuri nähdä uudemman sukupolven bändien keikkojen avaajina. Suicidal Tendencies olikin hieman yllättävä nimi Slipknotin lämppäriksi, sillä näillä kahdella yhtyeellä lienee pitkälti eri kannattajakunta.

Mike Muir ei paljoa nöyristellyt tai ihmetellyt lämppärin roolia, vaan Suikkarit painoivat menemään täydellä temmolla 45 minuutin slottinsa läpi. Sen sijaan yleisö tuntui ihmettelevän suikkareita ja Muirin filosofisia höpinöitä, sillä jengi tuppasi lähinnä seisomaan kädet taskussa. Melkoisen maanittelun jälkeen kehkeytyi yleisön sekaan pienimuotoinen pitti. Suicidal Tendencies heitti varsin perusetin, jossa oli liuta ns. tunnettuja klassikkopiisejä. You Can’t Bring Me Down tai Possessed to Skate eivät kuitenkaan saaneet suomalaista yleisöä kunnolla syttymään. Vaikka bändi veti oikein hyvän setin, ei se saavuttanut samanlaista kiihkoa ja eläimellistä menoa kuin esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten Tuskassa, jolloin meininki oli varsin railakasta. Toivottavasti Suikkarit palaavat omalle keikalleen, sillä niillä touhu on yleensä yltynyt hyvin villiksi.

20160118_200519

Kun Suikkarit olivat saaneet settinsä vedettyä loppuun, lavan eteen vedettiin isot Slipknotin S-logolla varustetut verhot. Tämän aikana lava laitettiin valmiiksi Iowan poikia varten. Aloitusintroksi oli valittu Corey Taylorin fanittaman David Bowien piisi. Vähitellen intro muuttui Be Prepared For Hell -hymniin ja samalla verhot vedettiin sivuun. Tästä alkoi lähestulkoon parituntinen Slipknot-sirkus. Keikka oli melkoista ilotulitusta, sillä bändi latasi heti alusta lähtien sellaisen spektaakkelin, että yleisö oli täysin lyöty. Visuaaliseen puoleen oli jälleen kerran panostettu kunnolla. Taustakankaalle heijastettiin sekopäisiä ja psykedelisia kuvia sekä videopätkiä, ja välillä näytettiin otoksia bändin videoista.

Vuoden takaisesta keikasta settilista oli muuttunut melkoisesti. Erityisesti Slipknot-levyn materiaali oli saanut yllättävän paljon tilaa, varsinkin keikan alkupuolella. Ei ollut mikään yllätys, että yleisö intoutui järjestämään kunnon kuntopiirijuoksentelun. Tietenkin Corey Taylor on melkoinen showmies, sillä hän hallitsee jo pelkällä olemuksellaan yleisöä, joka meni Spit It Outissa kyykkyyn ja ponkaisi taas JumpDaFuckUp -huutojen myötä ylös permannolta.

20160118_213248_HDR

Keikasta jäi puuttumaan ainoastaan jonkun Slipknotin kaverin sekoilu yleisön seassa. Edellisillä kerroilla joku herroista kun on lähestulkoon poikkeuksetta päätynyt yleisön joukkoon sähläämään. Tällä kertaa kaikki pysyivät visusti lavalla.

20160118_215049_HDR

Slipknot on viimeisen päälle hiottu show- ja livebändi. Visuaaliset seikat ovat tarkoin suunniteltuja ja toteuttu näyttävästi. Yhtye on aina osannut tarjonnut näyttäviä ja suorastaan räjäyttäviä keikkoja vuosien varrella. Loppua ei näy, vaikka pari kaveria on pudonnut kyydistä pois.

20160118_221848_HDR

Teksti ja kuvat: Arto Lehtinen

Slayer, Anthrax, At the Gates, Lost Society – Hartwall Arena, Helsinki

index

Slayer, Anthrax, At the Gates & Lost Society

Hartwall Arena, Helsinki 7.12.2015

Noin 4000 thrash metalin fania oli saapunut todistamaan legendaaristen Slayerin ja Anthraxin yhteiskeikkaa Hartwallilla tuulisena maanatai-iltana. Bändit ovat vierailleet näillä leveysasteilla lukuisia kertoja. Anthrax kävi Suomessa ensimmäistä kertaa Oulun Kuusrockissa vuonna 1987, kun taas Slayerin ensivierailua jouduttiin odottamaan aina vuoteen 1998, joka tapahtui Nummirockissa Panteran kanssa. Tämän sortin kattaus näyttää paperilla varsinaiselta speed/thrash-ilottelulta, kun vielä mukana olivat At The Gates ja kotimaan Lost Society.

Lost Society sai kunnian aloittaa illan. Nelikko tunnetaan varsin sekopäisestä ja holttimasta kohkaamisesta ja kaahaamisesta lavoilla. Tälläkään kertaa Lost Society ei paljon pidättelyt vaan antoi palaa melkoisella sykkeellä. Kavereiden runttaus oli tiukkaa, mutta väliin vaihtui myös uusia piisejä kuten I am Antidote, joka poikkeaa muusta materiaalista huomattavasti groovemmalla otteella. Yleisö oli heti alusta lähtien hyvin mukana, ja bändin nokkamies piiskasi jengin keikan aikana vielä kovempaan menoon.

Lost Societyn jälkeen lauteille hyppäsi At The Gates. Tompan johdolla svenssonit tarjosivat aimo annoksen helmiä Slaughter of the Soulilta. Luonnollisesti SotS:n piisit olivat pääosassa illan setissä, ja olihan siellä mukaan ripoteltu uusimman levyn At War with Realityn piisejä muiden levyjen jäädessä täysin paitsioon.  At The Gates oli tikissä ja veti keikan varmalla otteella läpi. Ilman suurempia löpinöitä viisikko kaahasi setin läpi noin 40 minuutissa.

Kun pohjoismaalaiset lämppärit oli saatu roadattua pois lavalta, oli vuorossa legendaarinen Anthrax. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että uusi levy All for Kings on tuloillaan. Setti päräytettiin käyntiin Caugh in a Moshilla ja jatkettiin vanhalla materiaalilla kuten Got the Time. Uutta materiaalia edustivat Fight ’Em till You Can’t ja In the End. Jottei koko homma olisi ollut pelkkää Anthraxia, niin väliin vedettiin S.O.D:n kuuluisa samanniminen hymni. Alun perin kiertueen loppupuolella rumpali Charlie Benanten olisi pitänyt palata tontilleen hoitamaan päivähommaansa, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan pitkäaikainen tuuraaja John Dette hoiti hommansa todella tiukalla otteella. Mies on kuulunut Anthrax-kalustoon jo melkein parin vuoden ajan. Anthrax oli tikissä ja tämä lupaa hyvää, sillä bändi uhkasi Scottin johdolla tulevansa Suomeen ensi kesänä. Mutta minne…hmm?

Kun Anthrax oli saanut settinsä viimeisteltyä Among The Livingillä ja kiiteltyä yleisön, alkoi lavan valmistelu Slayeriä varten. Lavan ja yleisön väliin oli asetettu verho, johon heijastettiin Ranskan lipun trikolorit. Tämä oli selvä viittaus taannoisiin Pariisin tapahtumiin. Vaikka Slayer on käytännössä jo jatkoajalla, kuitenkin bändi jyrää edelleen varmalla otteella. Hannemanin paikan lunastaneen Exodus-kepittäjän Gary Holtin soitossa piilee tiukkuus, sillä onhan Holt armottoman kova thrash metalin ammattimies, joka on vuosikymmeniä soittanut ja luonut tiukkoja riffejä. Slayerillä on vielä vuosia jäljellä, mutta auttamatta viime vuodet ovat varmasti olleet kovimpia bändin historiassa. Tämä ei kuitenkaan Slayerin raivoa ja paahtoa himmennä. Tom Araya jaksaa edelleen pilke silmäkulmassa vitsailla yleisön kanssa. Ennen War Ensembleä hän piti puheen, jossa tiedusteli onko yleisö valmis, mutta lisäsi, onko yleisö valmistautunut siihen, että Pohjois- Eurooppa on osa isojen herrojen sotapeliä. Siitä lähti War Ensemble. Kokonaisuudessa setti oli hyvin laaja, sillä se käsitti piisejä aina ekalta levyltä viimeisimpään tuotokseen. Yleisö oli hyvin hengessä mukana: välillä huomasi pientä laantumista, mutta pian pitti kasvoi jälleen mukavan kokoiseksi.

Kaiken kaikkiaan hieno ilta ja hieno tapa päättää tämän vuoden keikkakalenteri Slayerillä ja Anthraxilla. On selvää, että vastaavia herkkuja on tulossa, sillä vanhan liiton bändit tuppaavat kiertelemään mukavasti kimpassa.

Arto Lehtinen

Jalometalli 7.–8.8. 2015 Kuusisaari, Oulu

PERJANTAI

Jalometalli palasi Kuusisaareen noin 10 vuoden jälkeen. Viime vuosi Oulu-hallin seudulla ei ollut ihan optimaalinen ratkaisu, vaikka pääpiirteissään kaikki toimi ihan ok. Nyt oli mukava huomata, että Kuusisaaressa jonkinlaisen puolikkaan Qstockin kokoinen alue toimi mainiosti. Lavojen sijainnit on varmaan Qstockissa hyviksi todettu, enkä itse ainakaan hoksannut bändien soittaessa mitään muilta lavoilta tulevia häiriöääniä.

Wacken 2015 – Saksa

 wacken 2015_

Wacken on monien suomalaisten metallidiggareiden tuntema festari, joka sijaitsee Hampurin pohjoispuolella. Joka vuosi heinä- elokuun taitteessa pieneen Wacken kylään raahautuu reippaasti yli satatuhatta metallifania eri puolilta Saksaa, Eurooppaa ja muualta maailmaa kuten Meksikosta, Libanonista. Suomesta oli paikalla jälleen jokunen tuhat päätä. Mm Elmu järjestää bussimatkoja, jotka myydään vauhdikkaasti loppuun joka vuosi.

Porispere – Lauantai 1.8.2015, Pori

Porispere saa aina silloin tällöin houkuteltua Kirjurinluodolle jonkin kulttinimen, jota on aivan pakko lähteä katsomaan. Viimeksi se oli itselleni Sacred Reich muutama vuosi takapein ja tänä vuonna jäähyväiskiertuettaan viettävä Nuclear Assault. Lauantai riitti tällä kertaa, sainhan bonukseksi myös punkkisuuruus Bad Religionin, ei paha. Ensimmäisenä päivänäkin olisi voinut pari bändiä katsastaa, mutta nyt kävi näin.

3B8B0581

Kirjurinluodon jo aiemmilta vuosilta tutut rokkivuohet olivat taas paikalla – harmi ettei keltaista yksilöä näkynyt

Festivaalialueelle siirryttäessä euroviisusuosikki Pentti Kurikan Nimipäivät lopetteli settiään ja pirteää punkkiahan se oli, kuten Suomen kansa hyvin tietää. Pitkähkössä jälkispiikissään rumpali Toni jaksoi vieläkin hehkuttaa euroviisumenestystä ja se on pelkästään oikein. PKN on kieltämättä sympaattinen bändi ja olisihan tuota voinut katsoa pitempäänkin.

3B8B0553

PKN sai paljon huomita myös lavalta poistuttuaan

Kurikoiden jälkeen olikin pitkään hiljaisempaa, suorastaan tylsää. Aikaa tappaakseen oli siirryttävä mukavuusalueelta ja katsastettava lavojen antia ennen illan ns. ”oikeita” bändejä. Teltassa Atomirotta oli ihan yhtä vähän kiinnostava kuin Tuskassa, tosin tällä kertaa jaksoin katsoa bändin touhuja sentään yli 20 sekuntia. Eturivin tyttöjen kiljunta vain alleviivasi faktaa, että tämä kollektiivi ei kyllä kuulu millään muotoa Tuskaan.

_MG_0033

Viskibaari oli hyvä lisäys tarjontaan, harvoin mitään kunnon aineita on tarjolla festareilla

Onneksi pikkulavalla operoi paikallinen Abbot. Miesten retrohenkinen hevirock oli hyvää taustamusiikkia viskin maistelulle. Musiikki ei varsinaisesti räjäyttänyt tajuntaa mutta varsinkin laulajan seksikkäät amerikkaspandeksit olivat sen verran kova juttu, että täydet pointsit Porin pojille. Paikalle eksyneen nuoremman väen huomioinen välispiikeissä oli myös oikein mukavaa. Hyvä tästä vielä tulee. Päälavalla tämän jälkeen aloittelevaa Disco Ensembleä olen jostain irrationaalisesta syystä aina inhonnut, joten pysyin visusti anniskelualueella. Ihan hyvä meininki näytti olevan, kaukaa katsottuna.

3B8B0571

Abbot vakuutti

_MG_0049

Tekst- TV 666 – Porilaisten jalanjäljillä

Ennen Porisperea Teksti-TV 666 on jäänyt mieleen jonkin sortin hipsteribändinä, jonka kuvissa on vilahtanut Death- ja Cannibal Corpse-paidat. No äijäin musassa ei ole tietenkään mitään Tampa death metalia, mutta varsin viihdyttävää mesoamista kumminkin. Kaikin puolin levottomasta hommasta tulee enemmänkin mieleen Porin suuren miehen, Jussi Lehtisalon häröily ja luultavasti siksi bändiä tituleerattiinkin ”eniten porilaiselta kuulostavaksi ei-porilaiseksi bändiksi”. Harmittelin, että siirryin katsomaan keikkaa vasta loppumetreillä. Tämän jälkeen päälavan ominut Von Hertzen Brothers on aika turhanpäivänen ilmestys mutta pitihän sitä silti kuvaamassa käydä kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Kun ei iske niin ei iske, kuuntelen tämän vesitetyn radiokaman sijasta mieluummin oikeaa progea.

_MG_0054

Päälavan edustan kukkameri oli nätimpi kuin Von Hertzen Brothers

3B8B0638

Nuclear Assault I

_MG_0106

Nuclear Assault II

Seuraavaksi telttavalan pimeydessä olikin vuorossa se kauan odotettu Porisperen huipennus, ainakin itselleni. Silmämääräisesti näytti, että ilahduttavan moni thrash-maanikko oli saapunut Porispereen juurikin pelkästään Nuclear Assaultin nykykuntoa katsomaan. Olin kuullut hieman moittivia kommentteja aiemmilta keikoilta, miehet ovat mukamas jo kovin väsyneitä ja vanhoja. Vanhoja ehkä mutta kyllähän se thrash/crossver taipui varsin mukavasti ja viihdyin. Pientä pitin tynkääkin nähtiin. Vaikka yleisö selvästi vielä rakastaa Nuclear Assaulttia, on varmasti järkevää mennä nyt saappaat jalassa hautaan eikä hiipua nolosti unholaan. Jäähyväisten ohessa bändi julkaisi uuden Pounder EP:n, jonka materiaalia kuultiin nyt myös Porissa.

_MG_0114

Nuclear Assault III

3B8B0682

Nuclear Assault IV – Legenda

Keikkaa tsekkaillessa tajusin kuinka kauan sitten olen kuunnellut viimeksi Nuclear Assaultin klassikkoäänityksiä, menee varmasti 90-luvulle. Monet biisit olivat silti yllättävän tuoreessa muistissa. Tähän edesauttaa John Connellyn täysin uniikki ulosanti ja aika kimakasti mies jaksoi vielä laulaa vaikka tukka onkin lyhentynyt ja harventunut sitten 80-luvun aikalailla. Dan Lilkerikään tuskin tulee enää koskaan Suomeen soittamaan – myös Brutal Truth lopetti viime vuonna ja Lilker kertoi jäävänsä eläkkeelle – joten viimeisten värssyjen vaijetessa olo oli haikea.

IMG_0073

Popedalla oli ihkaoma merkkarikoju

3B8B0688

Pate ja aloitteleva kitaristi Costello lavalla

3B8B0748

Bad Religion I

Popedan tietävät kaikki, joten riittänee todeta, että perushitit Pitkä kuuma kesä ja Kersantti Karoliina soitettiin. Tapparan miestä jäin kaipaamaan, mutta tuska unohtui kun lavalle saatiin Los Angelesin Bad Religion. Jos Wikipediaa on uskominen, bändi on ollut viimeksi Suomessa 2013, silloisessa Provinssirockissa, ja Porisperen veto oli punk-klassikon kymmenes esiintyminen maassamme, joten tässähän oli ihan suuren urheilujuhlan tuntua. Itse tunnen lähinnä bändin hitit, joten keikan viihdyttävyys oli positiivinen yllätys. Persoonallinen keulahahmo Greg Graffin on charmantisti harmaantunut sitten viimeisten näköhavaintojen. Sitä samaa Bad Religion-punkkiahan se koko setti oli, mutta erotin tarpeeksi nyansseja ja koukkuja viihtyäkseni tunnin ja vartin rypistyksen verran. Tosifanille Punk Rock Songin soittaminen ja American Jesus lopetusbiiseinä olivat ehkä hieman latteita valintoja.

Katso Bad Religionin settilista täältä

3B8B0726

Bad Religion II – Amerikkalainen jeesus?

3B8B0799

Bad Religion III

_MG_0161

Bad Religion IV – Fuck kirvoitti yleisönkin keskarit pystyyn

 Teksti ja kuvat: Timo Hanhirova 

 

Headbangers Open Air 23.7.-25.7.2015 Brande-Hörnerkirchen, Saksa

Käppähevareiden ikioma Headbangers Open Air vieteltiin Hampurin takamailla vaihtelevissa oloissa. Ei-ihan-kohderyhmää edustava toimittaja eksyi paikalle peilittömän lainakameran kanssa tallentamaan festivaalin tunnelmaa. Lauantai-illan dramaattinen myrskykään ei päässyt pilaamaan viikonloppua. Väsyneen bändilistauksen sijasta keskitytään tällä kertaa visuaalisiin todisteisiin.

DSC00018

Hürlement – Heviä Ranskasta

DSC00008

Sun cream corpse paint – Pari ensimmäistä päivää olivat aurinkoisia

DSC00054

Yleisö fiilistelee Ross the Bossin Death Dealeria – Myös Manowaria kuultiin

DSC00092

Exumer vei meidät 80-luvun puoleenväliin aidolla teutoni-thrashillaan

DSC00106

Exumer soitti myös uudempaa materiaalia

DSC00125

Thrash-keikoilla nähtiin runsaasti crowd surfingia

DSC00129

Normipäivä HOA:ssa

DSC00136

Jos Brasilian Nervosa ei koostuisi kolmesta nuoresta naistesta, bändi ei olisi vetänyt laajaa festarikiertuetta Euroopassa

DSC00182

Musiikkinsa keskinkertaisuudesta huolimatta Nervosa esiintyi antaumuksella

Hirax

Katon W. De Pena ei ehtinyt nyt peruuttaa joten Hirax tuli vihdoin nähtyä, ja yleisö surffasi

DSC00262

Iron Angelin papoilla riittä karismaa

DSC00291

Perjantaina illan päättänyt Flotsam & Jetsam yllätti – Festarin ehkä kovin keikka

DSC00385

Kiviuunista sai aitoa pizzaa…

 

DSC00386

…joka näytti tältä

DSC00384

Keljateltta toimi tervetulleena pakopaikkana auringolta

DSC00379

Spellcaster oli keskinkertaista metallia

DSC00323

Uimapatja ja evästä, hyvin menee

DSC00321

ABBA oli kovaa valuuttaa festareilla

DSC00320

Leipuri paistoi tuoretta leipää ja muita herkkuja

DSC00318

Pizzojen ja leipien lisäksi tarjolla oli myös perinteisempää saksalaista festarimuonaa, pihvejä ja bratwurstia

DSC00440

Bay area -legenda Death Angel oli kova

DSC00465

Death Angelin Mark Osegueda ei peitellyt tyytyväisyyttään

DSC00584

Blitzkriegissä Brian Ross pääsi esiintymään poikansa kanssa

DSC00655

Satan taisteli yötä kohti yltyvää myrskyä vastaan, ja voitti

Myrskyn jälkeinen aamu näyttäytyi selkeänä, oli aika jättää hyvästit

Myrskyn jälkeinen aamu näyttäytyi selkeänä, oli aika jättää hyvästit

 Teksti ja kuvat: Timo Hanhirova