Kategoria: Levyarviot

Ääniä ja eritteitä – eli Black Saliva Secretions

Black Saliva Secretions (kannet)06062016 (1)

Black Saliva Secretions on tyylikkäistä kasettijulkaisuistaan tunnetun Cursed Tapesin alaisuuteen perustettu nimike. Tähän mennessä tällä nimikkeellä on ilmestynyt neljä CD-R-formaatissa julkaistua minilevyä, joilta pulpahtelee esiin melua, mustaa metallia ja jopa post-rockia. Tältä osin uusi nimike saa hyväksyvän nyökkäyksen osakseen – selvästikin tässä kahlataan sellaisissa äänimaailmoissa, joissa lahkeet kannattaa kääriä polven yläpuolelle ja kädet suojata paksuilla kumihanskoilla.

Korgonthurus – Vuohen siunaus

Korgonthrurus (kansi)06062016
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Woodcut Records

Millenniumin taitteessa alulle laitettu Korgonthurus käväisi Tuonen mailla vain vuosi perustamisensa jälkeen. Tuosta rajakokemuksesta toettuaan bändi on takonut maailmalle kymmenkunta pienjulkaisua ja siihen päälle yhden täyspitkän (Marras, 2009).

Rodent Epoch – With the Army of Rats We Came [Kasetti]

Rodent Epoch (kansi)22052016
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Cursed Tapes

 

Oululainen From the North ehti noin seitsemän vuoden olemassaolonsa aikana julkaista muutaman demon (Part I: Bestia Brumalis, 2005 ja Mäuseplage, 2008) ja yhden keikkavideon (Live in Taikkari, 2006), jonka jälkeen se muutti nimensä Rodent Epochiksi. Tällä nimellä se on julkaissut demon (EOR, 2011) ja minilevyn (Hell Bastard, 2012), jotka molemmat löytyvät tältä Cursed Tapesin julkaisemalta kokoelmanauhalta.

Teloch – Thus Darkness Spake

571239
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Saturnal Records

 

Jyväskylästä kajahtaa jälleen kun jo yhdeksän vuoden ikään ehtinyt Teloch julkaisi viimein toisen kokopitkän albuminsa Thus Darkness Spake. Edellisestä julkaisusta, joka siis oli Descent-Ascent ep, onkin jo nelisen vuotta aikaa. Bändiä tietämättömille on kyseessä siis melko kursailematonta ja perinteikästä black metalia. Arvatenkin jäsenten taustoista voi löytää myös muita bändejä kuten tässä tapauksessa muun muassa Blood Red Fog ja Saturnian Mist, joten kokemuksesta ei ole puutetta julkaisutahdista huolimatta.

Jeff Wagner: Peter Steele (Like, 2016)

peter_steele

Jos vanhemmilleni The Beatles oli se ehdottomasti paras bändi maailmassa, jonka pariin voi aina palata ja joka aina kuulostaa hyvältä, minulle se on Type O Negative… ja toki Carnivore myös. Jeff Wagnerin kirja Peter Steelestä (1962–2010) kiinnosti siis ihan lähtökohtaisesti minua, vaikka koko projekti tuntui olevan vastatuulessa alusta alkaen. Muut bändiläiset ja myöhemmin vainajan sukulaisetkin jättäytyivät pois koko projektista, vaikka heiltä jonkun verran kommentteja onkin mukana. Kustantaja oli jotenkin epäilyttävä, sillä teosta ei tuntunut saavan järkihintaan tilattua mistään alkuperäiskielisenä. Onneksi virallinen suomenkielinen käännös tuli lopulta markkinoille tänä vuonna.

Kyllähän opus ohkaiseksi anniltaan jää, mutta toisaalta haastatteluita on saatu mukavasti Carnivoressa soittaneilta muilta kavereilta. Mielenkiintoisinta antia ovatkin Falloutin ja Carnivoren aikakaudet sekä totta kai Type O:n alkutaival, mutta bändin myöhemmät ajat olivat kyllä aika hyvin tiedossani jo ennen kirjan lukemistakin. Kirjan ansioksi voidaan laskea jonkinlaisen kokonaiskuvan luominen Peteristä, mutta esimerkiksi Type O Negativen tuotannosta jää kaikenlaista kiinnostavaa sälää käsittelemättä paljonkin.

Kirja on niin sanotusti masentavaa luettavaa, eli menestyksen kasvaessa Steelen henkilökohtainen elämä luisuu ihan kunnon ränniin. Toiset huomioiva ihminen on totta kai tykätty ja arvostettu, mutta tämähän johtaa helposti hyväksikäyttöön ja kompromisseihin. Musiikillisestikin menestyksen huomasi negatiivisessa mielessä, vaikka Type O minusta kaikkein kaupallisimmillaankin sai aikaiseksi huolella kasattuja albumikokonaisuuksia. Silti, en voi olla miettimättä, kuinka vielä paljon kovempi musiikin suurmies Steelestä olisi kuoriutunut, jos ei olisi osin vastoin omaa tahtoaan jättänyt päivätöitä 1990-luvun puolivälissä. Kaveri oli varsinainen kärsivän taiteilijan arkkityyppi, suorastaan kliseinen sellainen, joka sai ahdistuksestaan työstettyä suoranaisia timantteja.

Jos myöhempi ura nyt meni vähän kaupallisemmassa hengessä, viimeiseksi jääneen Dead Again -albumin myötä Steelen elämässä tapahtui jonkinlainen orastava uusi, äärimmäisempi alku katolisen uskoon kilahtaneena. Samaan aikaan brutaalia Carnivorea uudelleen lämmitellyt ja toisaalta aborttia kiivaasti vastustava jumalan mies alkoi olla taas sopivalla kahjo ja ehdoton! Tältä pohjalta tuleva tuotanto olisi voinut olla vähintäänkin mielenkiintoisen kuuloista.

No, sitten tulikin noutaja. Paljon oli aikanaan netti pullollaan asiaa siitä, mikä oli miehen kuolinsyy, kenen vika se oli jne. Kirja tarjosi tästä aiheesta minulle yllättäen täysin uutta ja kiinnostavaa tietoa. En spoilaa sitä kuitenkaan tässä. En suosittele kirjaa mitenkään varauksetta, mutta kiinnostavaakin sisältöä oli. Toivottavasti Type O Negativen hengissä olevilta jäseniltä itseltään saadaan vielä jossain vaiheessa lypsettyä virallisempi ja kattavampi niteellinen tarinaa.

Jaakko Marttila