No minkäslaista murhaa täältä löytyy? Nauhalla on kolme kappaletta, joista kunkin pituus yltää kahdeksan – kymmenen minuutin tienoille. Tamperelainen Murder Hollow on aikaisemmin ehtinyt julkaista yhden demon ja kokopitkän levyn, ja tämä uusin ep päätyi kätösiini kasettimuodossa.
Musiikillinen tyyli on doomdeath, tai ehkäpä deah metaliin kastettu doom? Väliäkö tuolla, homma joka tapauksessa toimii. Ensimmäisen The Lover -kappaleen suorastaan hävyttömän mukaansatempaava bassokuvio saa niskan nykimään. Tai tanssijalan, tai jonkin muun kirotun ruumiinosan. Todella härskin kuuloisesti vuorotellaan bassottelun ja murjovan kitarariffin välillä. Myöhemmin biisi rauhoittuu usvaisemmaksi tunnelmoinniksi kerätäkseen taas voimia loppukuristukseen. Aivan mainio biisi, jossa yhdistyy tietyllä tapaa White Zombie, Autopsy ja Reverend Bizarre.
Kaksi muutakin biisiä liikkuu samoilla vesillä ja niilläkin on koukkuja siimojensa päissä. The Alchemist jurnuttaa kieron painostavasti ja The Adept tuo mukanaan haikeampia tuulahduksia ja tietynlaista surullisen doom metalin otetta, josta noustaan määrätietoisesti jauhavaan rokimpaan menoon. Tällä julkaisulla parasta onkin se, kuinka tyylikkäästi doom metalin tunteellisempi pää yhdistyy rujon death metalin mätänevään ruumiiseen. Sanoituksissa liikutaan yleisesti ottaen hämärissä okkultismin maailmoissa. Vokalistin örinä-ärjähtely vaihtelee tilanteen mukaan ja sisältää tarpeeksi maanisia sävyjä.
Vuonna 2004 perustettu Blood Red Fog ei ole poltellut kynttiläänsä vakan alla, vaan uusia julkaisuja on ilmestynyt tasaista tahtia. Kaiken kaikkiaan bändin julkaisuhistoria pitää sisällään kolmetoista julkaisua, joihin kuuluu myös kolme täyspitkää levytystä.
Lord of Pagathorn julkaisi 90-luvun alkupuolella muutaman jopa jonkinmoista kulttimainetta nauttivan nauhan, mutta sen jälkeen bändi katosi kotimaisen mustan metallin kartalta aika lailla täydellisesti. Paluu tapahtui kutakuinkin 16 vuotta myöhemmin Msilihporcen-demon muodossa. Tuolloin alkuperäisestä kahden miehen kokoonpanosta oli jäljellä enää kitaristi-vokalisti Necrolord, kun taas basson varteen oli löytynyt Sedit ja rumpuihin Hellwind.
Miellyttävä pikku levykäinen. Tällä split-julkaisulla nimittäin kaksi kotimaista doom-pohjaista yhtyettä esittää kumpainenkin yhden tyylikkään biisinäytteen.
15 vuoden ikään ehtinyt Japanin Anatomia hyppäsi meikäläisen kartalle vuoden 2012 albumillaan Decaying in Obscurity. Omissa kirjoissani tämä on edelleen koko death metal -genrelle, tai ainakin death/doom-alalajille, ehdoton game changer -albumi.
Aikamoisella raivolla paiskoo menemään tämä trio. Aikaisemmin ovat saaneet julkaistuksi pari kasettia ja nyt on vinyyliformaatin vuoro. Ahdistunut mutta paikoitellen varsin rokkaava sludge on homman nimi. Kaksi biisiä per puoli.
Ennakkokuuntelussa: TENEBRAE IN PERPETUUM – Anorexia Obscura
