Kategoria: Levyarviot

Thyrane – Black Harmony

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Woodcut Records

Kemissä vuonna 1995 perustettu ja ruotsalaisen Mardukin kappaleesta nimensä lainannut Thyrane saattoi vuosikymmenen mittaisen olemassaolonsa aikana maailmalle demon (1997), split-julkaisun yhdessä The Dead Beginnersin kanssa (2000) ja neljä täyspitkää (1999, 2000, 2003 ja 2005). Bändin oli tarkoitus lämmitellä norjalaista Satyriconia pariinkin otteeseen vielä vuonna 2006, mutta mainitut keikat jäivät lopulta kuitenkin soittamatta. Hajoamista seurasi vuosikymmenen hiljaisuus, joka päättyi vuonna 2016, kun Thyrane nousi Jalometalli-festivaalin lavalle.

1997 tyylikkäänä demokasettina julkaistu Black Harmony päätyi ensimmäisen kerran cd-formaattiin vuosi ilmestymisestään, jonka jälkeen sama materiaali julkaistiin vuonna 2000 myös The Dead Beginners -splitillä. Thyranen uuden tulemisen vanavedessä Woodcut Records julkaisi bändin esikoisteoksen uudelleen kaikissa mahdollisissa formaateissa, jonka myötä Black Harmony on ensimmäistä kertaa saatavilla myös vinyylinä. Uudelleen julkaisun mielekkyydestä ei ole kahta sanaa sanottavana, sillä kotimaisen mustan metallin sukupuussa Thyranen esikoisella on oma ansaittu paikkansa.

Retrospektiivisesti ja kriittisesti tarkasteltuna Thyrane ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen omaperäinen ryhmä, vaan norjalaisilta esikuvilta omaksutut askelmerkit ovat aina olleet suhteellisen helposti tunnistettavissa. Kemin miesten ansio on kuitenkin siinä, että he ovat onnistuneet noiden askelmerkkien puitteissa säveltämään kappaleita, jotka tasokkaimmillaan jättävät vaikuttajina toimivien ryhmien tuotannon varjoonsa. Samaa ei voi sanoa monista aikalaisbändeistä.

Hämmästyttävää kyllä Thyrane haastoi esikuviaan väkevästi jo ensimmäisellä julkaisullaan. Demon aloittava nimikkokappale versioi avausriffissään häpeilemättä Satyriconia, mutta kasvaa hetkessä niin voimalliseksi ja mukaansatempaavaksi veisuksi, että alun lainatavarasta ei jää ikävää jälkimakua. Toisena tuleva Sacrifires on vimmaisuudessaan oikeastaan koulukirjaesimerkki siitä, mitä dynaaminen ja melodinen musta metalli on parhaimmillaan. Puhdasta mustaa energiaa. Demon kolmas kappale, yksitoistaminuuttiseksi venähtänyt Enthroned by Antichrist, tunnelmoi paikka paikoin hyvinkin vakuuttavasti mutta sisältää myös tyhjäkäyntiä. Satanic Ages Overture on tyylikäs lopetus täyspitkän levyn mittoihin kasvaneelle demolle, vaikkei ihan ylläkään alun kappaleparin tasolle.

Aika on kohdellut Thyranen esikoisteosta suopeasti. Melkoisina sanatulvina hyökyvät lyriikat pöhköilevät ontuvimmillaan Immortalin ja Dimmu Borgirin hengessä, mutta olennainen asia välittyy, kunhan on valmis ja kykenevä korjailemaan sanarimpsuja mielessään. Samanlaista luovan energian hallitsematonta purskahtelua on toki myös sävellyksissä, joista olisi pienellä hiomisella ja tiivistämisellä hyvinkin voinut muotoutua virheettömiä timantteja. Oli miten tahansa, Black Harmony on oman aikakautensa arvokas monumentti, joka ansaitsee tulla kuulluksi vielä tänä päivänäkin.

Harri Linnera

NECROSLURG – Haudantaka [C-kasetti]

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Rämekuukkeli

Varmaotteisesti ja reippaasti hyökkää korville tämän nauhan sisältö. Kyseessä on siis punkahtavasti rokkaava heavy metal, joka hakee potkuunsa lisävoimaa jostain Celtic Frost -tyyppisestä mustan metallin perinneherkusta kuten myös Entombedin death’n’rollauksesta. Työläisinä tämän tuotoksen taustalla on häärinyt kaksikko, jolla on historiaa mm. yhtyeissä Rytmihäiriö ja Kiljuvelka-70.

TyMAH – Zuhanás

Arvosana: 8/10

Julkaisija: The Sinister Flame

Asianmukaisesti Transilvaniasta kotoisin oleva TyMAH – tai Tuman – on reilun vuosikymmenen
mittaisen olemassaolonsa aikana saattanut maailmalle neljä pienjulkaisua sekä kolme täyspitkää
saksalaisen No Coloursin kautta. Käsillä olevan neljännen levyn on julkaissut suomalainen The
Sinister Flame, joka tunnetaan varmaankin paremmin samaa nimeä kantavasta laatulehdestä.

Zuhanás koostuu prologista, epilogista ja viidestä kappaleesta. Näiden yhteispituus on melko
tarkasti neljäkymmentä minuuttia, joka on aika lailla ihanteellinen kesto tällaiselle teokselle.
Sanoitus- ja laulukielenä levyllä on unkari, mutta kielellisesti rajoittuneille löytyy kansivihkosta
myös englanninkieliset käännökset.

Unen ja todellisuuden kartoittamattomia seutuja sanoituksissaan käsittelevä Zuhanás karttelee
vallitsevia trendejä tyylikkäästi. Musiikin kolkko ja traaginen perusvire viittaa vahvasti 90-luvun
mustan metallin parhaimpiin hetkiin, mutta ei kuitenkaan lainaillen ja pastissinomaisesti vaan
paremminkin samoista synkistä pohjavirtauksista ammentaen. Taas vastaavasti sanoitusten
pohdiskeleva ja tyhjää julistamista välttelevä lähestymistapa tuo myönteisellä tavalla mieleen
puolalaisryhmien MGLA ja Kriegsmaschine myöhemmät työt. Omanlaisensa korostuksen bändin
sointiväriin antaa myös naisvokalisti ja -kitaristi Dim, jonka äänenkäyttö on samaan aikaan sekä
julmaa että myös tietyllä tavalla lumoavaa.

Aiempien julkaisujen tavoin Zuhanás on vahva kokonaisuus, josta on mahdotonta erotella parempia
tai huonompia paloja. Prologi, epilogi ja niiden väliin jäävät kappaleet muodostavat saumattoman
kokonaisuuden, soonisen maiseman, jossa viihtyy helposti pidempäänkin kuin neljäkymmentä
minuuttia. Pikaruokaan vertautuvia nautintoja TyMAH ei kuitenkaan tarjoa, mikä saattaa olla
ongelma tietynlaiselle demografialle.

Yhteensummaten sanoisin, että Dim ja kumppanit ovat tehneet vahvan neljännen levyn, jolla on
paljon annettavaa kestävämpiä nautintoja etsiville yksilöille. Erinomaisen suositeltava hankinta
erityisesti introspektiivisia taipumuksia omaaville ihmisille.

Harri Linnera

CICUTOXIN/SLAVE HANDS [10” split]

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Rämekuukkeli-levyt

 

 

 

 

Näitä jätkiä vituttaa. Näin voisi kyökkipsykologi todeta Cicutoxinin musiikkia kuunnellessaan. Levyn a-puolella nimittäin elämöi raakaa hardcoren katkuista sludgea vääntävä porukka. Aikaisempiin kasettijulkaisuihin ja Pigeon Huntin kanssa tehtyyn splittiin verrattuna cicujen ilmaisuun on tullut entistä enemmän särmää ja hyökkäävyyttä.

Goatmoon – Stella Polaris

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Werewolf Records

Levyn käynnistää kaunis folk -tyylinen akustisella kitaralla ja huilulla soitettu lyhyt intro, minkä jälkeen syöksytään suoraan toimintaan. Armoton blastbeat tukee levyn nimikappaleen jämäkkää aloitusriffiä, minkä jälkeen säkeistö lähtee hienosti groovaamaan. Pää lähtee välittömästi nyökkymään kappaleen tahdissa, tämä on Goatmoonia parhaimmillaan. Kappaleessa esitellään myös kliseinen 90-luvulta tuttu ”black metal-puhe”, sekä kuin suoraan kultaiselta 80-luvulta oleva kitarasoolo. Paperilla tuntuu siltä, ettei tällainen yhdistelmä millään voi toimia, mutta ai että se on maukasta.

Ruho – Mouth of Extinction EP

Arvosana: 6/10

Julkaisija: Triumph of Death

Suomen itäisellä laidalla vuonna 2009 perustetun Ruhon julkaisuhistoria sisältää puolenkymmentä
pienjulkaisua ja yhden täyspitkän (Pathways Through Flesh, 2015). Käsillä oleva neljästä
kappaleesta rakentuva, reilun puolen tunnin mittainen ja vain vinyyliformaatissa julkaistu Mouth of
Extinction -minilevy ilmestyi heinäkuussa 2016. Tämän jälkeen bändi on julkaissut myös yhden
treeninauhan, jonka sisältö koostuu täyspitkän ja minilevyn kappaleista.