Kategoria: Levyarviot

TyMAH – Zuhanás

Arvosana: 8/10

Julkaisija: The Sinister Flame

Asianmukaisesti Transilvaniasta kotoisin oleva TyMAH – tai Tuman – on reilun vuosikymmenen
mittaisen olemassaolonsa aikana saattanut maailmalle neljä pienjulkaisua sekä kolme täyspitkää
saksalaisen No Coloursin kautta. Käsillä olevan neljännen levyn on julkaissut suomalainen The
Sinister Flame, joka tunnetaan varmaankin paremmin samaa nimeä kantavasta laatulehdestä.

Zuhanás koostuu prologista, epilogista ja viidestä kappaleesta. Näiden yhteispituus on melko
tarkasti neljäkymmentä minuuttia, joka on aika lailla ihanteellinen kesto tällaiselle teokselle.
Sanoitus- ja laulukielenä levyllä on unkari, mutta kielellisesti rajoittuneille löytyy kansivihkosta
myös englanninkieliset käännökset.

Unen ja todellisuuden kartoittamattomia seutuja sanoituksissaan käsittelevä Zuhanás karttelee
vallitsevia trendejä tyylikkäästi. Musiikin kolkko ja traaginen perusvire viittaa vahvasti 90-luvun
mustan metallin parhaimpiin hetkiin, mutta ei kuitenkaan lainaillen ja pastissinomaisesti vaan
paremminkin samoista synkistä pohjavirtauksista ammentaen. Taas vastaavasti sanoitusten
pohdiskeleva ja tyhjää julistamista välttelevä lähestymistapa tuo myönteisellä tavalla mieleen
puolalaisryhmien MGLA ja Kriegsmaschine myöhemmät työt. Omanlaisensa korostuksen bändin
sointiväriin antaa myös naisvokalisti ja -kitaristi Dim, jonka äänenkäyttö on samaan aikaan sekä
julmaa että myös tietyllä tavalla lumoavaa.

Aiempien julkaisujen tavoin Zuhanás on vahva kokonaisuus, josta on mahdotonta erotella parempia
tai huonompia paloja. Prologi, epilogi ja niiden väliin jäävät kappaleet muodostavat saumattoman
kokonaisuuden, soonisen maiseman, jossa viihtyy helposti pidempäänkin kuin neljäkymmentä
minuuttia. Pikaruokaan vertautuvia nautintoja TyMAH ei kuitenkaan tarjoa, mikä saattaa olla
ongelma tietynlaiselle demografialle.

Yhteensummaten sanoisin, että Dim ja kumppanit ovat tehneet vahvan neljännen levyn, jolla on
paljon annettavaa kestävämpiä nautintoja etsiville yksilöille. Erinomaisen suositeltava hankinta
erityisesti introspektiivisia taipumuksia omaaville ihmisille.

Harri Linnera

CICUTOXIN/SLAVE HANDS [10” split]

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Rämekuukkeli-levyt

 

 

 

 

Näitä jätkiä vituttaa. Näin voisi kyökkipsykologi todeta Cicutoxinin musiikkia kuunnellessaan. Levyn a-puolella nimittäin elämöi raakaa hardcoren katkuista sludgea vääntävä porukka. Aikaisempiin kasettijulkaisuihin ja Pigeon Huntin kanssa tehtyyn splittiin verrattuna cicujen ilmaisuun on tullut entistä enemmän särmää ja hyökkäävyyttä.

Goatmoon – Stella Polaris

Arvosana: 7/10

Julkaisija: Werewolf Records

Levyn käynnistää kaunis folk -tyylinen akustisella kitaralla ja huilulla soitettu lyhyt intro, minkä jälkeen syöksytään suoraan toimintaan. Armoton blastbeat tukee levyn nimikappaleen jämäkkää aloitusriffiä, minkä jälkeen säkeistö lähtee hienosti groovaamaan. Pää lähtee välittömästi nyökkymään kappaleen tahdissa, tämä on Goatmoonia parhaimmillaan. Kappaleessa esitellään myös kliseinen 90-luvulta tuttu ”black metal-puhe”, sekä kuin suoraan kultaiselta 80-luvulta oleva kitarasoolo. Paperilla tuntuu siltä, ettei tällainen yhdistelmä millään voi toimia, mutta ai että se on maukasta.

Ruho – Mouth of Extinction EP

Arvosana: 6/10

Julkaisija: Triumph of Death

Suomen itäisellä laidalla vuonna 2009 perustetun Ruhon julkaisuhistoria sisältää puolenkymmentä
pienjulkaisua ja yhden täyspitkän (Pathways Through Flesh, 2015). Käsillä oleva neljästä
kappaleesta rakentuva, reilun puolen tunnin mittainen ja vain vinyyliformaatissa julkaistu Mouth of
Extinction -minilevy ilmestyi heinäkuussa 2016. Tämän jälkeen bändi on julkaissut myös yhden
treeninauhan, jonka sisältö koostuu täyspitkän ja minilevyn kappaleista.

HC Hänninen – Minä Perkele

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Näin aikuisiällä tulee harvemmin vastaan levyjä, jotka tekevät suuren vaikutuksen. Kaikkea kuulemaansa tulee yleensä verrattua samantyylisiin omiin suosikkeihin, jotka ovat tietysti parempia kuin mikään uusi materiaali, johon ei jaksa samalla lailla tutustua. Tässä poikkeuksen tekee kuitenkin pieksämäkeläinen Hc Hänninen ensimmäisellä pitkäsoitollaan nimeltä Minä Perkele.

Spiritus Mortis – The Year Is One

mortis
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Svart Records

 

Suomen ensimmäinen doom metal bändi. Siinä on titteli jolla kovin moni ei pysty ratsastamaan. Jo vuonna 1987, tosin eri nimellä, aloittanut Spiritus Mortis kuitenkin voi. Bändin edellisestä kokopitkästä on vierähtänyt jo pitkät 7 vuotta, mutta viimein huomenna 11.11.2016 julkaistaan yhtyeen neljäs pitkäsoitto The Year Is One. Vokaaleissa kuullaan bändiin vuonna 2009 liittynyt Sami Hynninen, joka monille on varmasti tuttu muun muassa Reverend Bizarresta ja Opium Warlordsista.