Kategoria: Artikkelit

Haastattelussa Blues Pills

Kun yhdistetään ruotsalainen laulaja ja rumpali, amerikkalainen basisti ja ranskalainen kitaristi, joita yhdistää vanha kunnon rokki, niin saadaan aikaiseksi Blues Pills. Bändin eka vierailu oli Suomessa joulukuussa ja onnekseni sain käydä todistamassa sen ja pääsin myöskin jututtamaan heitä. Valitettavasti Elin (laulaja) ei päässyt haastatteluun, koska oli kipeänä ja ymmärrettävästi halusi jäädä hotellille lepäämään, että pystyisi vetämään illan keikan, mutta bändin herrat soivat minulle hetkisen aikaa.

Bluespills2014b

 

Hei ja tervetuloa suomeen. Miltäs tuntuu olla ekaa kertaa suomessa?

Zack: Kiitos. Tähän asti on ollut mukavaa, vaikkakin saavuimme vasta eilisiltana, saa nähdä mitä tuleman pitää.

Teidän debyytti ilmestyi heinäkuun loppuvaiheilla ja olen lukenut/kuullut paljon hyvää levystä ja pidän siitä itsekin. Kertokaas näin jälkikäteen omin sanoin, mitä pidätte levystä ja oletteko edelleen siihen tyytyväisiä?

Zack: Puhuimme juuri tänään asiasta ja emme ole liikoja kuulleet sitä. Olimme tänään paikallisessa Levykauppa Äx:ssä tapaamassa faneja jossa kuulimme ekaa kertaa levyä pitkästä aikaa. Me kaikki olimme sitä mieltä, että levy kuulostaa edelleen hyvältä ja oli mukavaa huomata, että olemme siihen kaikki edelleen hyvin tyytyväisiä.

Mitenkäs video “High Class Woman”, onko se otettu tarkoituksella suoraan elokuvasta “The Taxi Driver”? Ja miten musiikkivideon ja biisi itsessään kohtaavat?

Zack: Se oli meidän tuottajan idea. Ei kai siellä mitään yhtenäistä ole biisin ja videon välillä. Tuottajamme halusi tuoda esille maailman luokkaerot musiikkivideolla ja hänen mielestä se oli toimiva idea, annoimme siinä sitten hänelle vapaat kädet sen suhteen.

Teidän levynne kansikuva on hyvin voimakas ja symbolisesti myös puhutteleva. Kuvan on maalannut Marijke Koger- Donham 1960- luvun loppupuolella. Mitä tämä kuva kertoo musiikistanne?

Zack: Ihailen suuresti hänen taidettaan. Kun etsimme kansikuvaa levylle  minulla oli tapana lähettää itselleni ja muille bändin tyypeille ja levy-yhtiölle kuvia, jotka olivat mielestäni hienoja ja jotka sopisivat meille, vähän niin kuin inspiraationa. Hän oli tehnyt erään kansikuvan mahtavalle jousiorkesterille, josta me kaikki pidämme ja pidimme myös paljon siitä kuvasta. Päätimme sitten etsiä ja ottaa yhteyttä häneen ja iloksemme huomasimme, että hän edelleen tekee taidetta. Kun hän kuuli meidän musiikkiamme ja myöskin piti siitä hän lähetti meille kourallisen maalauksia, joita hän oli 60-70 -luvun vaihteessa tehnyt ja ehdotti myös, että voi maalata jonkun meille sopivan kuvan. Mutta löysimme sitten maalatuista kuvista sopivan ja joka oli oikeastaan täydellinen jo siksi, koska se oli maalattu silloin 60-luvun lopulla ja meidän musiikista tulee paljon vaikutteita siltä kaudelta.

Elinillä on todella voimakas ääni, jossa on paljon tunnetta mukana. Mielestäni hän tuo biisien sanoitukset hyvin esille jo pelkästään omalla äänen käytöllään, mutta mistä hän ja te saatte inspiraation musiikkinne sanoituksiin?

Zack: Teemme niitä aika paljon yhdessä, mutta sieltä löytyy myös sanoituksia jotka ovat sitten joko Elinin tai meidän muiden tekemiä. Saamme aika paljon inspiraatiota ihan meidän omien kokemuksien kautta ja elämästämme yleensäkin. Teemme myös sanoituksia sillä periaatteella, että yhdistämme sanoja, jotka sopivat keskenään ja sitä kautta muodostetaan jonkinlaista omaa tarinaa. Ja Elinillä kyllä on vahva ja täynnä tunnetta oleva ääni, joka herättää melkein ne biisit eloon. On olemassa paljon hyviä muusikoita ja laulajia, mutta heiltä puuttuu se musiikin tai laulun sielu sieltä, joka on harmi. Elinillä on lahja, jota hän osaa käyttää hienosti.

Elin sanoi eräässä haastattelussa, että  alkuaikoina kun aloititte yhdessä soittelemaan hän oli huumorilla sanonut teille, ”aletaan nauhoittaa biisejä ja hommataan levysopimus ja päästään sit kiertää maailmaa”. No miltä nyt tuntuu, kun nämä huumorilla puhutut sanat kävivät toteen?

Zack: Välillä on vaikea itsekään uskoa, että tässä sitä nyt ollaan, elämässä sitä omaa unelmaa. Ja on uskomatonta, että olemme ensimmäistä kertaa suomessa ja on jo kaksi loppuunmyytyä keikkaa ja että ihmiset haluavat tulla katsomaan meidän soittoa.

André: On myös tärkeää tiedostaa, että näitä asioita ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Miten Blues Pills on muuttanut teidän elämäänne? Ja millainen päämäärä teillä on musiikissa?

Dorian: Muutin Ranskasta Ruotsiin tämän bändin takia, kun olin 16-vuotias. En osannut muuta kuin vähän englantia, joten olihan se iso muutos teinille joka ei ollut jalallaankaan astunut Ranskan rajojen ulkopuolelle ennen sitä ja vielä suoraan kotoa toiseen kulttuuriin. Mutta se kannatti ja oli sen arvoista, koska teen sitä mitä olen aina halunnut ja unelmoinut eli olen nyt kokopäiväinen muusikko. Onhan tämä aikamoista kun matkustamme koko ajan ja tapaat paljon uusia ihmisiä, siinä oppii paljon. Tämä on ollut mahtavaa.

Zack: Ollaan matkusteltu muutaman vuoden aikana paljon ja olemme saaneet keskittyä oikeastaan vain bändin asioihin, joten iso muutos, mutta hyvällä tavalla. On hienoa olla tässä.

André: Onhan se paljon muuttanut ja unelmani on aina ollut olla kokopäiväinen muusikko.

Onko mitään mitä haluatte kertoa faneillenne?

Kiitos tuestanne ja että tulitte keikoille!

Keikka Jyväskylässä oli aivan mahtava, vaikkakin Elin joutui sairaana sen vetämään, mutta sitä tuskin yleisössä huomattiin, että hän oli kipeänä. Bändi on asiansa osaavaa porukkaa viimeisen päälle ja toivon pelkkää hyvää heille tulevaisuudessa. Toivottavasti Helsingin ja Turun keikat oli yhtä kovia!

Teksti: DM
Kuva: Blues Pills

 

(Interview in english below. Ed.)

When you mix up a Swedish singer, an American bassist, a French guitarist and a Swedish drummer and they all love good old-fashion rock and roll, then you got Blues Pills. I saw their first gig in Finland and got the honor to do an interview with them. Elin (singer) could not come for she was sick and had to rest before the gig. But André (drummer), Dorian (guitar) and Zack (bass) had few minutes for me.

Hi and welcome to Finland.

So this is now the first time for you here and how have you liked it?

Zack: So far it have been really nice, but we just arrived last night so we will see how it is.

Your debut album was released in the end of July and I have heard just wonderful things of it, but now when time has past a bit of it, so how do you feel now and what are your own thoughts of the album?

Zack: We were just talking about it and we haven’t listen to it so much. Now when we were in the record store Levykauppa Äx to do the meet and greet with the fans so they were playing the album there in the store. It was the first time we heard it for a while, but we thought that it still sounds great. It was nice to still think when you hear it that it’s a good album.

What about the video “High class woman” is it taken from the movie “Taxi driver”? And how are the video and the music connected?

Zack: It was our directors idea to do it. When we started to make the video so we just let him do what he wanted. He had this idea to remake the movie and thought it would be great to show the differences of our social classes in the world. I don’t think there is much connect with the video and the music.

On the album’s cover you can find a picture which have been painted in the late 60’s and it is made by, Marijke Koger-Dunham. So this is a really powerful picture and have really strong symbols there, how does this picture reflects on your music?

Zack: I am to a big fan of her art. When we were looking for the artwork for the album I was often sending pictures what I liked just for inspiration for the artist. But she had done this one incredible work for this band what we loved and inspired us a lot, so we decided to look her up. When we realized that she is still doing artwork we got in contact with her. After she heard our music she send us a handful of paintings what she had been making at the 60’s. She said that she can paint something new or we can choose from the old ones. So we found the one and we thought it was perfect. And the painting just fits with the music and we thought that the picture from the 60’s would be just perfect.

Elin have a really strong and powerful voice filled with emotion and feelings, I think it brings out the lyrics better, but where do you get the inspirations and ideas for the songs?

Zack: We write them pretty much together, but some songs are written by her and others from some of us. We get inspired by things what have happend to us and some songs are inspired by nothing and we just write words that fits together and make an own story like that, but I think that she have a really strong emotion in her voice so it brings the words almost alive. There are a lot of bands who are really good, but you get the feeling that there is no emotions and no soul in the music. She is really good to bring her feelings and thoughts in the music and I think that is a wonderful talent she has.

Elin said in one interview that in the start where everything begun “Let’s record some songs and get a record deal and tour around the world”. So how does it feel to tour around the world now and realize that her spoken words became true?

Zack: Sometimes it is really hard to believe that we are now living our dream. And it’s unbelievable that we are now for the first time in Finland and already Helsinki is sold out and here is too a lot of people who wants to see us.

André: I think it is really important to not take it for granted that there is always gonna be people on the gigs and think that everybody likes us.

How have “Blues Pills” changed your lives? What is the main goal with music for you?

Dorian: I moved to Sweden from France and it have been a really big thing in my life. So I was sixteen when I moved and I had never been out from France before that. It was a big thing because I didn’t know any english then, culture was different and the language. And now we are all the time traveling, seeing different people and it has been lot of learning in everything and I have learned english what I could not speak very good few years ago. It has been wonderful.

Zack: It have been a lot of traveling and just band stuff for the few years, so it changed a lot. It have always been our dream and goal to do it full time. It feels good to be here where we are now.

André: Yes it have changed a lot. It have always been a dream to do music full time.

Anything you want to say to our readers ?

Thank you for the support and thank you for coming to the shows!

The show was amazing and I think nobody noted that Elin was sick. Even we are talking about a young band, I stiIl have to say these guys and a woman are pro. And you could see how much they love to do what they are doing. I just hope that they had a so good gig in Helsinki and Turku too.

Text: DM

Picture: Blues Pills

Kaarna / Anima Arctica – Metsäkansan ääniä

Kotimainen Anima Arctica -levy-yhtiö on usean laadukkaan julkaisun takana. Valehtelematta levy-yhtiön julkaisuihin ihastunut allekirjoittanut päätti haastatella miestä kaiken takana, ja raottaa hieman mystisyyden verhoja – jos se antaisi vielä uuden ulottuvuuden jo ennestään rikkaille ja monimuotoisille julkaisuille. Anima Arctican lisäksi Kaarna on tuttu muista musikaalisista yhteyksistään, joten samalla kertaa keskusteltiin myös niistä.

Retaliatory Measures – Iän tuoma varmuus kera vanhan tutun kuoleman

Paikallisessa olutpanimossa on maanantai-illasta rauhallinen tunnelma. Puheen sorinaa kantautuu kevyesti sieltä täältä. Pian pöydän toiselle puolelle istuutuu kaksi pitkätukkaista miestä oluttuopit käsissään: Kalle Hahtamo ja Kalle Aaltonen, Retaliatory Measuresin kitaristit. Heistä huokuu selvästi rentous, heitä on haastateltu monta kertaa ennenkin.

RM_nj

Hahtamo on toiminut Retaliatory Measuresin kitaristina yhtyeen ensisoinnuista lähtien, eli vuodesta 2009. Aaltonen on toiminut yhtyeessä noin vuoden päivät. Ennen Retaliatory Measuresia mies soitti Synestesiassa sekä Mors Principium Estissä.

– Kalle pyysi minut sopivaan aikaan mukaan, sillä Synestesian taival oli juuri päättynyt. Tunsin kyllä jätkät jo ennen yhtyeeseen liittymistä, sillä olin mukana tuottamassa yhtyeen ensimmäistä EP:tä sekä debyyttialbumia, Aaltonen kertoo.

Viimeisen vuoden aikana Retaliatory Measures on kokenut enemmänkin muutoksia jäsenistössä. Rumpali on vaihtunut kokonaan ja alkuperäinen basisti palasi useamman vuoden tauon jälkeen. Lisäksi toisen alkuperäisen kitaristin ja bändin tiet erosivat vuosi sitten elokuussa.

– Yksinkertaisesti hänellä oli eri tavoitteet bändin suhteen, kuin minulla ja solisti Pessi Haltsosella. Tärkeimpinä asioina bändissä pitäisi kuitenkin olla musiikki ja soittaminen, Hahtamo kommentoi aihetta lyhyesti.

 

”Musiikki kuulostaa nyt meiltä viideltä”

Mediassa yhtye on linjattu death-thrashmetal -yhtyeeksi. Aaltonen toteaa naureskellen, että death-suuntaus on solistin syytä.

– Kun Pessi alkaa laulaa, alkaa thrash metalkin kuulostamaan heti death metalilta.

Alkuaikoina Hahtamo hoiti pääasiassa sävellyksen. Nykyään vetovastuuta on myös Aaltosella, mutta sovitustyö tehdään koko bändin toimesta. Hahtamo toteaakin, että nyt kun kaikki osallistuvat musiikin tekoon, niin musiikki kuulostaa heiltä viideltä. Aaltonen kertoo taas tuoneensa yhtyeeseen omaa melodeath-taustaansa vaikka yhtyeen musiikin kärkenä toimii edelleen thrash.

– Yhtyeen musiikki ei ole enää niin genreriippuvaista. Soitamme sitä, mikä kuulostaa hyvältä, Aaltonen sanoo.

– Musiikillisesti olemme syventyneet enemmän joka suuntaan, Hahtamo lisää.

Solisti Pessi Haltsonen on alusta alkaen työstänyt yhtyeen kappaleiden sanoituksia ja toteaa sähköpostitse, että niissäkin on kehitytty tiettyyn suuntaan.

– Musiikillinen syventyminen näkyy myös meidän lyriikoissa. Nykyään ne ovat enemmän henkilökohtaisia kokemisia kuin ns. suoraa turpiin vetoa. Sanomat tulevat nykyään ehkä epäsuoremmin esille. Kuolema sen eri muodoissa on teema, joka on pysynyt alusta asti mukana. Tarkoitan siis kuolemaa käsitteenä, sen kohtaamista, kuoleman hetkeä ja kuolemanjälkeistä olotilaa.

 
Nuoruuden innostuksen lähdöstä huolimatta uutta tuotantoa

Retaliatory Measures on hetken aikaa näyttäytynyt vähemmän keikkalavoilla, sillä keskittyminen on siirtynyt treenaamiseen, säveltämiseen ja sanoittamiseen. Yhtyeelle on varattu studioaikaa marraskuussa, eli loppuvuodesta olisi tarkoitus saada uusi EP ulos.

– Kuten sanottu, jokaisen jäsenen musiikkimaku ja kädenjälki kuuluu materiaalissa tavalla tai toisella. Luvassa on maalailua, kaahailua ja fiilistelyä melodeathista aina moderniin thrashiin. Musiikissa se kuuluu siten, että tunnelmissa keinutaan välillä laidasta laitaan. Meiltä on tullut nyt ulos ”Grave” –niminen kappale, josta olemme saaneet vielä maltillista palautetta, Aaltonen kertoo.

 

Retaliatory Measures – Grave

 

– Biiseissä tulee olemaan synkempää tunnelmaa kuin ennen, Hahtamo lisää.

Yhtye odottaa, että pääsisi soittamaan keikoille uutta materiaalia. Hahtamo toteaa, että uusia kappaleita on yksinkertaisesti helvetin hauskaa soittaa. Aaltonen on tähän mennessä soittanut keikoilla vain yhtyeen vanhaa materiaalia, joten nyt kun kappaleissa näkyy myös hänen kädenjälki, hän pääsee tekemään sitä mitä on odottanutkin.

– Olimme keväällä keikalla, jossa oli kyllä ihan hyvä fiilis soittaa, mutta kuitenkin minulla oli niin vähän tarttumapintaa vanhaan materiaaliin, Aaltonen sanoo.

Tulevaisuuden suhteen yhtyeellä ei ole tällä hetkellä suurempia suunnitelmia. Kitaristit toteavatkin, että he soittelevat ja katsovat mitä siitä tulee. Keikkoja tullaan tekemään, mutta se ei ole bändin elinehto. Yhtyeen jäsenillä on sen verran ikää, että koulut on jo käyty ja vankka keikkailukokemus on näyttänyt mitä tämä voisi ammattina olla.

– Itselläni vanhat musiikkikuviot imivät minut kuiviin. Toisinaan soittaminen jopa vitutti. Tässä on tullut nähtyä levy-yhtiökuviot, isot ja pienet sekä hyvät ja huonot keikat. Soittaminen on nyt pääasia, Aaltonen kommentoi.

– Iän myötä on tullut se ero, että musiikin suhteen ei ole enää pakko päästä mihinkään. Sellainen nuoruuden into on tainnut jättäytyä. Sopiva määrä keikkoja ja julkaisuja riittää meille. Pitkästä aikaa soittaminen on ollutkin todella nautinnollista, Hahtamo toteaa haastattelun lopuksi.

https://www.facebook.com/retaliatorymeasures?fref=ts

 

Teksti: Inka Mustonen
Kuva: Niko Juhola

KETZER – Heretics on their own path

57499_logo

On a warm Saturday evening in July in Tampere, Finland we had a chance to witness a German demonic assault in musical form, as Ketzer played at a local pub Dog’s Home. Before the gig I sat down with those Teutonic metalheads and asked what they were up to.

*

The band has just finished making their sound check for the night and the actual gig is still a few hours ahead. We sit down at a kebab/fast food restaurant near the pub. The interviewees answer to my questions while they are waiting for their orders, and after a while, in the middle of enjoying their meals.

The whole band is present: the guitarists Marius and Chris, bass player David, vocalist Gerrit and drummer Søren. On the albums, they are named with their stage names: Necroculto, Sinner, Executor and so on. At this moment, however, they want to use their real names.

Yeah, we use those names on the booklets but if you’re asking my name, I’m not going to say “I’m Necroculto”, the bass player points out.

Last night Ketzer was playing in the Finnish capital Helsinki. The guys seem quite satisfied with the event.

We hadn’t been to Finland before, so we didn’t know what to expect, but we drew quite a nice crowd. I guess we can be really satisfied and happy, says Gerrit.

They didn’t face significant technical problems, but Marius adds:

It’s always a problem, when you have to fly to your gigs and can’t have your usual equipment. I, for example, use a certain effect board and here I can’t use that. Still, the technique yesterday was ok, and the sound also.

And after last night, you guys have rested well, I guess?

Not really! Because these bastards kept me awake, and now I have kind of a hangover – and I’m the oldest in the band! They decided to have a party at my hotel room. So, I had maybe half an hour of sleep. So thank you guys, chuckles Søren.

57499_photo

It has been over two years since the second album Endzeit Metropolis came out. So it’s not right-out-of-the-oven fresh any more, but the band themselves are not bored of it at all.

If we were bored with the songs, we would have made a wrong album. The songs from that album feel very good to play live, though they are not “new” any more, says Gerrit.

Maybe it’s a little bit boring to practise those songs, but it’s a necessity. Still, playing them live is an opposite of boring, Marius defines, and Søren continues:

When we play in a country we’ve never played before, we see the different reactionsto those songs and it makes them still interesting for us to play.

*

Over the boundaries

Before this summer I personally hadn’t heard much about Ketzer, maybe I had seen the band’s name somewhere. You seem to be getting a good amount of recognition in some other parts of European metal underground, though.

That’s why we are here now. Of the Scandinavian countries we have played only in Denmark so far, and now in Finland. So we have never been to Sweden and Norway. I my opinion there are so many bands in this area. For example in Sweden, it’s not very easy to get your feet to the underground there. I guess it’s a little hard to take a place in the scene here for a band outside Scandinavia. Of course, if you’re a good band, you should make it anyhow. But compared for example to southern Europe, it’s much more difficult, Søren says.

The guys recall the southern European countries they have already played in: Spain, Italy, Portugal, and state that the reaction there has been very good.

boundaries

Looking back to the first album, Satan’s Boundaries Unchained, I ask do the band members still feel proud of it. Marius tells:

Yeah, we do. I think we picked up so much the energy of our youth for that album. It’s our first album and the title says it right.

At this point the band members talk shortly in German, trying to find the right way to describe their feelings in English.

To make long story short: Yes, we still feel proud of it. It was our first step into the world of making rock’n roll music, adds Søren.

Some of the songs on that album we wrote, when we were sixteen or seventeen years old, so it’s like the best of our days of youth as a band. And I think you can hear that, continues Chris.

Then they tell about the times after the debut album:

We were lucky to play some really cool shows after it, for example some festival shows in Germany, like Party San and Rock Hard festival. Those were good experiences. We did a small tour back then with an Italian band Baphomet’s Blood. And the writing process of Endzeit Metropolis began right after we had done the shows. We had written a little music while doing the shows, but after those we really put our energy into making new songs. I guess many experiences we had on different stages came into Endzeit Metropolis, recalls Søren.

Let’s talk about the song writing then. Who of you guys actually make the songs musically?

I’m composing it on a harp… No, I’m kidding! I just play drums, laughs Søren. Marius can tell more about the issue:

We are doing it together. Previously I made the riffs with the guitar and then we as a band worked on them to create a certain feeling. But now, for the songs to come, we are working more together in a rehearsal room. So instead of making some riffs and after that building on them, we jam together and try to find a right atmosphere, for example just a single tone or a drum beat. In that way the riffs come out of the jamming. Compared to previous albums, we are freer in the process.

Ketzer’s lyrics have also changed quite a lot since the coarse and brazen hubris of the first album. David, who now writes all Ketzer’s lyrics, tells:

On Satan’s Boundaries Unchained the lyrics were really raw and sort on intuitive. They could maybe be classified more as traditional heavy metal lyrics. On the second album I started to write the lyrics, and now they are based more on a research and my own experiences.

endzeit

On the musical side, the guys again point out that nowadays the music flows more freely, as in the early days they just wanted to record evil, fast songs with sharp riffs.

It’s hard to describe the song making process, because it’s quite intimate atmosphere where it happens. We talk a lot when we are rehearsing, but we also feel a lot, Søren describes.

An organic process?

Yes, it’s an organic process! Those are the right words.

*

Football?

The band is originated from the city of Bergisch Gladbach, and all the guys are from there, except the drummer. They laugh a little bit and say that there’s not much to tell about that place: it’s small (about 100 000 people living there) and boring, but on the other hand, Heidi Klum is from there.

Me and the other guitar player went to kindergarten together, so we’ve known each other over twenty years. We’re basically like a small family, says David.

But now we are based in Cologne, which is much cooler city, adds Søren and is accompanied with positive laughter.

Because we already got aside from musical issues, it’s good time to talk about football. At the time of the interview, the soccer world championship is going to end in the final game between Germany and Argentina the next evening.

We were asked the same question also yesterday, Søren laughs.

The guys say that they know Germany is going to win once again. And as I admit that I’d like to see Argentina win, they point out that today’s Argentina is not as fabulous as it used to be in the old days, and now Germany has so tight and diverse team that they are the winners. Well, as you all surely know by now, the interviewees were right!

*

No doctrine to follow

The band was put together over ten years ago. Their musical direction was not clear-cut and a closed deal back then. Actually they started playing together at a very young age:

When we began playing, we were eleven or twelve years old. We started to make cover songs of Black Sabbath and Sex Pistols. Then we found out that we are good in making this kind of “heavy music”, and began to be more interested in metal bands. So it was natural for us to begin making this kind of music. But we never chose some special genre to play. We don’t care about these genres, that you should now play thrash metal or black metal and so on, tells Marius. He continues on the subject:

Often we like to call us just a hard rock band. We don’t like these expectations, when you say for example “black metal”, people are expecting something certain sound, and we don’t like that kind of limitations.

And some expect superficial things like bullet belts and superficial lyrics. We don’t just identify with those things, Chris adds.

But of course bullet belts are cool… And certainly we have these metal influences, Søren points out. He and Chris agree that they have influences from black and thrash metal but also quite a lot from 70’s heavy metal.

After these two shows in Finland, Ketzer are heading to U.S. The guys say they are quite excited about it and they have twelve gigs to do there.

I find it amazing that people manage to play twelve shows in a row, because now after one night I feel so tired and still there are so many shows to go, Chris admits.

On the other hand, in my opinion the guys look quite sharp now – they haven’t been zombified at least at this point.

Both Ketzer albums have quite stylish and powerful painted covers. Gerrit tells:

It was Andrei Bouzikov. I think it started when we saw the cover picture of Nocturnal Graves album Satan’s Cross. We really liked his work and contacted him. After that he made both our album covers. We don’t know yet if we are going to use his art again for next album. We’ll see.

There are quite many blackish thrash metal bands in Europe nowadays, so I ask the interviewees to define, which things make Ketzer stand out above average bands of that style.

Maybe it’s the fact that we didn’t just try to found the band to sound like some earlier black or thrash metal bands that we think are cool. The special thing about Ketzer is that we’ve known each other since we were eleven, twelve, thirteen years old. Together we have grown and the music has developed during the years also. There’s no plan behind it, this just works, Chris depicts. Marius confirms:

A lot of bands split up after one or two albums. But we are very good friends and we benefit from that. If some of us would be replaced by some totally new guy, it wouldn’t work.

Maybe it would have been possible years ago, but now it’s too late, adds Chris.

Someday the world will see the third Ketzer album. There are some songs made for that record already.

One idea behind the new songs was to get some special sound for every instrument. For example, to hear only the drum sound in some point should be interesting. And we’ll use the time to get a very special feeling for a song. The feeling should build up towards the end of the song and there should be room to wait for the guitar to come in…I guess dynamics is what we are after now, Marius describes.

I think there will be more diversity in the new songs compared to Endzeit Metropolis. That album was quite a big step from the debut, and I think the next album will be even bigger step, tells Søren.

We’re going to play a new song tonight, just like we did last night, reveals Gerrit.

Ketzer means heretic in German. So I let the men tell, do they discuss religious or anti-religious topics together a lot. Søren says:

We discuss all the time. A lot of topics…Religion is just one small topic among others.

It was more interesting at the beginning, at the time we chose the band name. Because when you grow up, you have to think about what you believe in. It was really hot topic back then. We talked about it a lot. We didn’t like the church and wanted to distance us from it and from religion. Of course it’s still an important topic but not that big anymore, Chris formulates.

But it’s a good thing that we are named Ketzer, because religion will always be big part of themes of the band and for the next album it will be explored even more, adds David. Søren continues:

And if you look at it from historical perspective, heretics were, for example in the medieval times, the people who didn’t believe the way that was thought to be the “right” way by others. Maybe that’s us: we don’t want to follow any trend or mainstream or some doctrine.

As the interview comes closer to its end, it’s time to talk about beer. These fellows say they really like beer and Søren suggests wheat beers of southern Germany. Chris says a brewery in the area of Cologne produces really good beer called Mühlenkölsch. Well, have to remember that!

At the end of discussion the guys want to thank Tomi [who also is a member of a Finnish band Ominous], for organising these two gigs and inviting them to Finland. They seem to be very pleased to be in Finland for the first time, so let’s hope they come back some time soon.

A few hours later: the Ketzer’s show is energetic and to my ears it has some more rocking, old school heavy metal edge to it, when compared to the music on their studio records. Maybe there’s more Hell Awaits -era Slayer and less Watain-styled modern black metal? Anyway, songs from the first and the second album fit together for an intense set. Maybe some of their songs sound a little like average drafts of some Deströyer 666 tracks, but at their best they come up with some really interesting glow and aggressive hooks. Good example of this is the set closing He, Who Stands Behind the Rows. Also the new song sounds meaty with its powerful bass line and mid-tempo rocking grasp.

*

http://www.ketzer-thrash.de/

Text: Seppo Rautio

Pics: Ketzer