Kategoria: Artikkelit

Charnel Winds – Desert Nosism

Charnel Winds on julkaissut juuri musiikkivideon kappaleesta Desert Nosism. Biisi on tulevalta kolmannelta täyspitkältä levyltä, joka kantaa nimeä Ruinenwert.

Charnel Winds on Virroilla, Pohjois-Pirkanmaalla vuonna 2003 perustettu black metal -ryhmä, jonka tavaramerkkejä ovat omaleimaisuus, korkeat tuotantoarvot ja vaikutteet heavy metalin ja progressiivisen rockin suunnalta. Aikaisempien täyspitkien levyjen Der Teufelsbund (Werewolf Records, 2011) ja Verschränkung (Feuer Publications, 2017) lisäksi yhtye on julkaissut useita demoja ja split-äänityksen Two Serpents Verge-yhtyeen kanssa.

Musiikkivideo on tehty audiovisuaalisen työryhmä JUMI:n kanssa. Se on post-apokalyptinen matka läpi kuvankauniin luonnonmaiseman helvetillisiin olosuhteisiin, jotka vallitsevat selviytyneiden heimoyhteisössä.

Ruinenwert on yhtyeen kolmas täyspitkä levy, joka kuten videokin kurottaa sekä menneen sotaisiin kulta-aikoihin että tulevaisuuden hävityksen jälkeiseen ilmapiiriin. Yhtyeellä ei ole tällä hetkellä levylle julkaisijaa.

Katso Desert Nosism -musiikkivideo: Täällä.

Charnel Windsin viimeisimmän levyn arvostelu: Täällä.

Charnel Windsin Facebook-sivu: Täällä.

Jo joutuu armas Steelfest

Kappas, taas on vuosi vierähtänyt. Saapuvan kesän merkit eli puiden lehtien puhkeaminen, suvivirsi ja Steelfest ovat itse kullekin enemmän tai vähemmän tärkeitä signaaleja siitä, että uuden suven aikakausi vyöryy väistämättä päällemme. Vaan mikäs on Steelfestin (17.-18.5.) tarjonta tänä vuonna? Puntaroidaanpa muutamien poimintojen kautta, millaista herkkua musiikilliselta tarjottimelta tällä kertaa löytyy.

Ensivilkaisulla esiintyjien armada on kyllä vakuuttava. Perjantaina Hyvinkään Villatehtaalla möykkää neljätoista yhtyettä ja lauantaina peräti seitsemäntoista. Mukana on sekä kohtalaisen tuntemattomia pikkubändejä että Mardukin, Asphyxin ja Immolationin kaltaisia vuosikymmenten kuluessa paikkansa sementoineita suuruuksia. Ja kyllä kai joku Mgła alkaa olla genressään jo vähintään keskisuuri tekijä, jos maineella ja vetovoimapiirin laajuudella mitataan.

Toki voidaan sanoa, että toisaalta näissä nimissä on varman päälle pelaamisen makua, koska nuo edellä mainitut Immolationia lukuun ottamatta ovat samaisilla festeillä – ja muutenkin Suomessa – jo vierailleet muutaman vuoden sisään. Eipä toisaalta haittaa, itse en ainakaan ole vielä kyllästynyt kyseisiä bändejä livenä näkemään.

 

Necros Christos Steelfestissä vuonna 2018. Kuva: Timo Hanhirova

 

Jos pitää valita, näistä kahdesta päivästä perjantai on hieman vähemmän puoleensavetävä, vaikka monta kiinnostavaa tuoretta nimeä sieltä löytyy, samoin kuin ehdottomasti nähtäviä tuttuja. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu Kanadan Quebecistä saapuva Monarque. Tiukkaa, jylhää ja melodista blackia esittävä bändi muistuttaa jossain määrin viime vuonna paikalla ollutta saman seudun Forteresseä. Samoin on kiintoisaa nähdä, onko tämä kovempi kuin lauantaina esiintyvä kolmas quebeciläisyhtye Délétère. Kiinnostaa myös kuulla, kuinka kokeneen skenetoimijan V-Khaozin luotsaama Vargrav onnistuu kutomaan paikan päällä sitä emperoriaanista seittien linnaa, jota kahdella levyllään on esitellyt.

Immolation. Kyllä kiitos, nämä periksiantamattoman death metal -jyräyksen ammattilaiset on käytävä kuulemassa. Samoin pakollinen on perjantain päättävä industrial black metalin klassikko Mysticum.

Lauantaille voi povata reipasta alkua, sen verran kehuja on kuulunut melodisröyhkeällä kaahauksella kuulijoita piiskaavan Morgalin esiintymisistä. Tämä bändi ei ainakaan ole mitään kaapupönötystä. Ja heti perään …and Oceans (yleensä itseäni muuten ärsyttävät tuollaiset erikoisnimikikkailut, mutta tämän bändin nimi ei ole ikinä jostain syystä inhottanut), joka mielessäni assosioituu vahvasti ysärin lopun pimpelipompeli-tunnelmarevittelyihin, ja pelkästään positiivisella tavalla, vaikka kyllähän nuo tämänkin vuosituhannen puolella jotain tekivät. Pitää käydä vilkaisemassa, miten tämä haudasta noussut ryhmä innostuu rymistelemään. Kielisoittimissa ja vokaaleissa taitaa olla alkuperäismiehistö.

Ukrainan Kroda oli Steelfestissä kolme vuotta sitten, ihan kelpo slaavi-paimenpoika-folk-blackia silloin veistelivät. Folkkivaihdetta isommalle vääntää norjalainen viikinkimetalliryhmä Einherjer. Saapa nähdä, kuulostaako tämä hoilotus tuona iltana virkistävältä vai laimealta. No, saatanallisella paineella hyökkää toivottavasti silmille Vital Remainsin esitys, joka hoitaa lauantaina amerikkalaisen death metalin tontin. Siitä vain vertailemaan, onko tämä vai Immolation tänä viikonloppuna kovempi.

Puolan Mgła kuuluu pakkonähtäviin. Sen verran vakuuttavissa uomissa kulkee heidän pimeä julistuksensa, jossa pohdiskelu yhdistyy ankaraan sivalteluun. Illan päättävä luottopelaaja Marduk on oletettavasti kova.

Yleisellä tasolla on todettava, että onhan siitä tullut jo sielua hyväilevä rituaali, kun noiden punatiilisten muurien suojissa ensimmäisen kerran haukkaa burgeria tai muuta mehevää grilliannosta ja hörppää tilanteen mukaan kahvia pahvimukista tai rapsakkaa alea tölkistä. Taas on yhdestä talvesta selvitty.

Seppo Rautio

Inner War #1 -Fanzine

inner-war-etukansi13102016
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inner War

 

Vuoden 2014 loppupuolella alulle laitetun Inner War -lehden ensimmäinen numero sisältää

kymmenen haastattelua bändeiltä kuten Förgjord, Ruho, Mortuus ja Warloghe. Näitä täydentävät

kahden sivun mittainen ja jollain tavalla myyntipuheenomainen artikkeli serbialaisesta mustasta

metallista sekä tiivis arvosteluosio.

 

North Karelian Black Winds – Olennaisten asioiden äärellä

Miasman ties-kuinka-monennen-tulemisen toinen numero – eli proosallisemmin #45 – julkaistiin painetussa formaatissa jokin aika sitten. Siinä oli tarkoitus julkaista myös pari tapahtumahaastattelua, jotka kuitenkin jouduttiin kalkkiviivoilla jättämään pois tilanpuutteen vuoksi. Tässä niistä toinen – eli North Karelian Black Winds. Teksti julkaistaan sellaisena kuin se oli lehteen tarkoitettu, ilman jälkikäteistä toimittamista tai täydentämistä. Osa haastattelun ohessa julkaistavista kuvista on kuitenkin tämän vuoden tapahtumasta.

Raskaamman musiikin verevämpiin ja kiinnostavimpiin emanaatioihin keskittyvä North Karelian Black Winds on palannut takaisin välivuoden jälkeen. Melkoisen pahaenteisenä päivämääränä (6.8.2016) kolmatta kertaa järjestettävässä tapahtumassa lavalle nousevat saksalais-suomalainen Morrigan (black metal), kuopiolainen Lantern (death metal), joensuulainen Ruho (black metal) ja turkulainen Kiira (black metal). Tiedustelin mahdollisesti loppukesälle sattuvasta ydinpommisateesta ja muista olennaisista asioista tapahtuman järjestäjältä, Severi Pesoselta.

nkbw3

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin bändien löytäminen tämänkertaiseen tapahtumaan ei ollut aivan kitkaton prosessi ja vaati sinulta melkoisesti työtä. Lopulta mukaan löytyi kuitenkin neljä esiintyjää, joista yksi on ainakin puoliksi kansainvälinen ryhmä. Oletko tyytyväinen tähän neljän esiintyjän settiin?

– Tapahtuman kokoonpanon kasaan saaminen ei tosiaan ollut ihan helppo homma. Monet bändit, joiden kanssa oli asiasta aiemmin ollut puhetta, eivät syystä tai toisesta päässeet tulemaan. Valintaprosessin vaikeuteen huomattavan lisän tuo oma kriittisyys sen suhteen, mitä tapahtumaan buukkaa, joten ns. korvaavien esiintyjien löytäminen vei aikaa ja vaihtoehtoja sai kahlata läpi aika urakalla. Toisaalta, viime vuonna tapahtumaa ei järjestetty ollenkaan, sillä tyydyttävää esiintyjäkaartia ei saatu toteutumaan, joten siihen nähden asiat sujuivat tällä kertaa hyvin – ei tätä järjestettäisi, jos bändeihin ei voisi olla tyytyväinen.

morriganEdellisessä Black Winds -tapahtumassa (2.8.2014) keikkadebyyttinsä teki joensuulainen Oksennus, kun taas tällä kertaa vastaavassa roolissa on turkulainen Kiira, jonka tähänastinen julkaisuhistoria koostuu yhdestä demonauhasta (Taottu Mustassa Tulessa, 2015). Onko keikkadebytanttien hakeminen mukaan selkeästi osa Black Winds -tapahtuman konseptia vai onko aikaisempi esiintymiskokemus ollenkaan merkityksellinen tekijä, kun alat hahmotella esiintyjävalintoja?

– Vuoden 2014 tapahtumassa ensimmäisen, ja edesmenneen jäsenen myötä viimeiseksi jääneen keikkansa soitti itse asiassa myös venäläinen Meti Bhuvah. Tärkein kriteeri esiintyjiä valitessa on luonnollisesti se, että bändit toimivat itselle. Debyyttikeikkoja ei hakemalla haeta, mutta kiinnostavia yhtyeitä, jotka eivät ole keikkoja soittaneet, tulee helposti kysyttyä mukaan ihan jo pelkästään sen takia, ettei siinä häviä mitään. Aika hyvin nuo kyselyt ovat tuottaneetkin tulosta, ja astetta uniikimpi konsepti herättää usein kiinnostusta.

Tapahtuma järjestetään Kontiolahdella, joka on paikkana vielä asteen verran haasteellisempi kuin Joensuu, jossa jopa tunnetut kansainväliset metallinimet, kuten Moonspell, saattavat joutua soittamaan melko olemattomille yleisöille. Kuinka hyvin aikaisemmille keikoille on riittänyt väkeä ja millaisia odotuksia sinulla on tämänkertaisen tapahtuman suhteen?

– Vaikka tapahtumapaikka sijaitseekin hiljaisemmilla seuduilla, en itse pitäisi sitä loppujen lopuksi kovinkaan haasteellisena. Vaikka kylätalon keikkakuntoon laittaminen vaatiikin enemmän työtä, oman helppoutensa siihen tuo nimenomaan se, että aika rauhassa saa olla ja tehdä. Ei tarvitse paljon miettiä, ketä nyt häiritsee ja mikä. Joensuun keikkatarjonta raskaamman musiikin saralla on suoraan sanottuna aika yksipuolista, joka onkin osasyy tapahtuman järjestämiseen, enkä noin muutenkaan yhtään ihmettele Moonspellin tapaisten bändien yleisön vähyyttä, heh. Jo ensimmäistä tapahtumaa suunnitellessa oli selvää, ettei konsepti sovi perus baariympäristöön, ja se on varmasti omalta osaltaan edesauttanut kohtuullisen yleisömäärän keräämistä, porukkaa riittää kauempaakin. Eiköhän tämä vuosi suju edellisten kertojen tavoin hyvissä tunnelmissa.

nkbw5Satuin jokin sitten aika jutuille erään melkoisen suositun tatuointitaiteilijan kanssa, joka kertoi, että hän saattaisi olla tässä kolmannessa Black Windsissä tarjoamassa osallistujille kestäviä muistoja. Tästä mahdollisuudesta ei kuitenkaan löydy mitään mainintaa tapahtuman Facebook-sivulta, joten onko asia edelleen suunnittelupöydällä?

– Heh, tuo olikin jo unohtunut kokonaan. Asiasta taisi olla ideatasolla puhetta joskus edellisten iltamien jälkeen, kyseinen tarjous tuli tuolloin kyllä puun takaa. Eipä ole tullut sen jälkeen asiaan palattua, enkä tiedä olisiko tuo oikeasti edes järkevästi toteutettavissa saati sitten yhteensopivaa tapahtuman konseptin kanssa. Yhtään artistia vähättelemättä mitään messutapahtumaa ei kuitenkaan olla tekemässä, vaan keskitytään olennaiseen.

Black Winds -tapahtuman mahdollisesta oheistarjonnasta puheen ollen, paikalla on ainakin äänitekauppaa, mutta onko jotain muutakin suunnitteilla?

nuotio– Mitäpä muuta siinä tarvitseekaan, ei siis ole myyntitiskiä erikoisempaa suunnitteilla.

Leikitään lopuksi mahdollisilla ja mahdottomilla ajatuksilla. Jos saisit kasata ultimaalisen North Karelian Black Winds -kokoonpanon, johon voisit valita vapaasti mitkä tahansa viisi bändiä riippumatta siitä, ovatko ne vielä toiminnassa vai jo manan mailla, niin mitkä viisi valitsisit ja miksi?

– Ääh. Beherit kertaa viis, tarvitseeko perustella, hah! Kyllä siinä vaikka Warloghe menis sivussa. Vähän uudemmista ja kauempaa olevista kelpaisi esim. Armagedda ja Svartidauði. Käppäosastosta vastaamaan Grausamkeit, siinä olisi paketti kasassa. Tapahtuman tulevaisuus on tosin tällä hetkellä hieman kysymysmerkillä, ainakin nykyisessä sijainnissaan vuokrahinnan nousun seurauksena, mutta se selvinnee aikanaan.

Teksti: Harri Linnera | Kuvat: Harri Linnera / Severi Pesonen

Sairaus #5 [zine]

s5

Sairaus #5 [zine]

Omakustanne, 2016, s. 56

 

Aloitan arvosteluni laatuvitsillä, eli mistä tietää, että ei voi hyvin? No siitä, että on sairas. Heh, heh. Vaikka en ole zinejen suurkuluttaja, on jokainen uusi Sairaus-zine otettu täällä taloudessa ilolla vastaan ja kahlattu raivokkaasti läpi päivässä tai parissa. Näin kävi myös uusimman viidennen numeron kohdalla.