CARACH ANGREN Where the Corpses Sink Forever

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Season of Mist

Burzumin ja Amon Amarthin tavoin sormusten herrasta nimensä napannut Carach Angren on ollut sinfonisen black metalin varteenotettavimpia nimiä läpi uransa. Debyyttialbumi Lammendam (2008) ja tätä seurannut Death Came Through a Phantom Ship (2010) jättivät Dimmu Borgirit ja Cradle of Filthit tehokkaasti nuolemaan näppejään. Näin ollen hollantilaisten kolmanteen täyspitkään kohdistuukin jo varsin kovia ennakko-odotuksia.

Yhtyeen konseptia ei ole lähdetty uutukaisella muuttamaan. Vahvasti elokuvamusiikkiin nojaavat orkestroinnit ovat edelleen pääosassa ja yhdessä ajoittain raivokkaastikin naputtavan rumputulen kera ne luovat jälleen kerran persoonallisen, samaan aikaan melodisen ja monikerroksisen, mutta kuitenkin rankan ja periksiantamattoman kudoksen. Kuten edeltäjänsäkin, myös Where the Corpses Sink Forever on kingdiamondmainen konseptialbumi. Tällä kertaa kummitustarina sijoittuu toisen maailmansodan näyttämölle. Arviointikopio ei sisällä sanoituksia, joten tarinaa en lähde sen kummemmin ruotimaan.

Musiikillisesti Carach Angren on kolmannella julkaisullaan selvästi edellisiä levytyksiään hienostuneempi. Orkestroinnit ovat sujuvammin laadittuja ja sävellyksissä on kosolti polveilevaa yllätyksellisyyttä. Tempo on kenties hieman aiempaa rauhallisempi ja tämä syö jonkin verran kokonaisuuden raakaa ilmettä, jättäen Where the Corpses Sink Foreverista totuttua melodisemman jälkimaun. Kuunneltavaa kolmen vartin levyssä on jälleen kerran paljon, eivätkä pari ensimmäistä pyöräytystä välttämättä avaa musiikillista palapeliä vielä kovinkaan kummoisesti. Albumi paljastaa kuitenkin jatkuvasti itsestään uusia, innovatiivisia ratkaisuja ja Carach Angren säilyttäneekin asemansa genren kärkikahinoissa myös tämä julkaisun jälkeen.

Where the Corpses Sink Forever herättää kuitenkin varsin kaksijakoisia tuntemuksia. Niin taidokas työnäyte kuin se onkin, ei albumi ole aivan se mestariteos, jota yhtyeeltä kenties jo odotettiin. Ennen kaikkea aiempien levytysten iskevyyttä ja koukuttavuutta jäädään tällä kertaa hieman kaipailemaan. Carach Angrenin uutukainen on kuitenkin hyvä osoitus siitä, että pätevää ja persoonallista sinfonista black metalia on edelleen mahdollista tehdä, ilman että sortuu umpikuivakkaan Dimmu Borgirin tähteiden kierrätykseen. Spectral Infantry Battallions, Sir John tai Funerary Dirge of a Violinist ovat jokainen tästä loistavia osoituksia. Toimiva levytys, vaikkei kaikkia ennakko-odotuksia täyttänytkään.

Markus Makkonen