BOAR – Veneficae

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Lost Pilgrims Records

 

Vapautuneen kuuloista jytää. Raskasta mutta ei painostavaa, rokkaavaa mutta ei alleviivatun uhoavaa. Näiden määritelmien puitteissa sanoisin Veneficae-albumin kulkevan. Oululaisen Boarin toinen levy jyrisee, suhisee ja kolahtelee psykedeelisesti värittyneen stoner-sludgen hengessä.

Levy on julkaistu ainakin toistaiseksi digitaalisena ja fyysisessä muodossa vain vinyylinä. Hyvältä älpee ainakin soundaa. Kuusi biisiä, kolme kummallakin puolella. Rennosti jyräävät riffit, muheva bassottelu ja sähäkkä rumpalointi luovat hyvän pohjan, jonka päälle vokalisti voi reilusti huutaa ja lauleskella. Ehkä hieman yli puolet vokalisoinnista on säröistä karjuntaa mutta se ei ole kovin pinnassa vaan ennemminkin liukuu musiikin mukana yhtenä instrumenttina. Mielikuva ei siis ole niin sanotusti rankemmissakaan kohdissa päällekäyvän aggressiivinen vaan sellainen karhean usvainen. Monin paikoin puhtaampi laulanta painottaa musiikin haaveilevampaa puoliskoa mutta sekin kuulostaa sillä tavoin etäännytetyltä, ettei laulutyylin vaihtuminen pistä korvaan suurena yllätyksenä ja suunnanmuutoksena.

Kappaleet ovat vahvaa laatua. Aluksi suosikkibiiseiksini nousivat svengaava kakkosraita Witch Woman (kliseisestä nimestään huolimatta – tai sen avustuksella) ja sitä seuraava reipas Sand. B-puoli sen sijaan tuntui vähän keskinkertaisemmalta, enkä osannut ensi kuuntelun jälkeen sanoa sen tarjonnasta mitään. Mutta kas: laitoin hetken kuuntelutauon jälkeen B-puolen soimaan ja nimibiisi Veneficae kolahti varsin lujaa, samoin kesäisesti soljuva Trees. Tuosta kaksikosta muotoutuikin sitten oma suosikkiosuuteni levyllä. Viimeinen Wolf Lord on jäänyt muutaman kuuntelun jälkeen hieman hahmottomaksi vaikka ei mikään mahalasku olekaan. Kyllä tämä albumi vahvasti luikerteli Kesä 2015 -soundtrackilleni.

Seppo Rautio