BLOOD RUNS DEEP – Into the Void

Cover_IntoTheVoid
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Bret Hard Records

Nimestään huolimatta Into the Void ei ole mitään Black Sabbath -palvontaa, vaikka pieni toivonkipinä mieleni perukoilla vielä tuikki levyä hipelöidessä, vaan sveitsiläisen Blood Runs Deep on goottisävytteistä, todella tylsää, doom metalia. Into the Void on yhtyeen toinen täyspitkä julkaisu, joka kyllä herättää kysymyksiä koko julkaisun mielekkyydestä, koska ei tästä oikein mitään suurempaa kuuntelunautintoa pysty irti saamaan.

Yhtyeen soitto on pääosin melko hitaahkoa, paikoin jopa laahaavaa, mutta se kuulostaa vaan jotenkin hyvin monotoniselta, vaikka sitä yritetään petrata koskettimilla ja efekteillä. Silloin tällöin, kun tempoa nostetaan hieman, kuten vähän rokkaavamman kappaleen The Inner Godsin tapauksessa, meininki ei maistu enää aivan puulta, mutta ei niissäkään tapauksissa mihinkään fanfaareihin ole syytä ryhtyä. Äänimaailma on jotenkin hieman sutaistun oloinen ja miksaus tuntuu vaihtelevan kappaleesta riippuen melko paljon. Joidenkin kappaleiden taustalla soivat kitaramelodiat tuntuvat olevan ehkä mielenkiintoisinta antia koko levyllä, mutta nekin on jätetty liikaa taka-alalle. Itselleni häiritsevin elementti musiikissa on kuitenkin ylitsepääsemättömästi vokalisti Stefen Vidan vokaalit, jotka eivät vain yksinkertaisesti ole järin hyvät, tai sovi musiikkiin tyylinsä kuin laulumelodioidenkaan puolesta.

Into the Voidilla on muutama mukiinmenevää kappale, kuten esimerkiksi Fading Away, vaan eipä sitä muutamalla kohtuullisella kappaleella vielä kokonaista levyä pelasteta. Vokalisti voisi myös ehkä vaikka jatkoa ajatellen pysytellä enemmän siellä basson varressa ja antaa mahdollisuus jollekin toiselle. Yhtye ei ole soittotaidoton, mutta kappaleiden sävellyksiä pitäisi kyllä hieman petrata. Ehkä kun nämä pahimmat ongelmat korjaisi, niin sieltä voisi vielä myös jotain kuuntelemisen arvoista tulla.

Aleksi Vaittinen