BLINDEAD: Affliction XXIX II MXMVI

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Mystic Production

Entisen Behemoth-kitaristin Mateusz Smierzchalskin, alias Havocin, bändi Blindead on lähtenyt tekemään kolmatta albumiaan klassikko mielessään. Nimihirviöllä otsikoidulla albumilla kunnianhimoisia sävellyksiä tuetaan varsinaisen bändin lisäksi muun muassa pystybassolla, trumpetilla ja pianolla. Progressiivisen perinteen mukaan albumi on pitkä konseptoitu kokonaisuus, joka on rakennettu myös musiikillisesti yhdeksi kolmen vartin lineaariseksi jatkumoksi.

Blindead on parhaimmillaan tunnelmallisessa leijuttamisessa ja rakentamisessa. Raskaampi Ufomammutmainen runttaaminenkin sujuu, mutta osoittautuu kuitenkin albumin vähiten vetoavaksi elementiksi. Vokalisti Patryk Zwolinski on monialainen tulkitsija, joka taipuu niin huutamiseen, kuin varsin persoonalliseen puhtaaseen ilmaisuunkin. Pientä Jonathan Davismaisuutta on siellä täällä havaittavissa, mutta nämä kohdat sopivat kyllä isoon sovituskuvaan hyvin. Bändi soittaa vaativan albumin suuremmitta kauneusvihreittä lävitse, mitä nyt rumpali Konrad Ciesielskin jäykähköstä aksentoinnista voisi hiukan naputtaa. Pääpaino on kuitenkin positiivisessa ja varsinkin albumin loppupään kaksi kappaletta ovat milteipä legendaarista tulkintaa. Aivan esimerkiksi edellä mainitun Ufomammutin maagisiin huuruihin ei isona kokonaisuutena ylletä, mutta Puolalaisten säröisää maalailua kuuntelee kyllä enemmän kuin mielellään.

Puolasta tuntuukin kumpuavan tällä hetkellä paljon tätä taiteellisempaa musiikin sarkaa. Lebowskin mainion Cinematic-albumin vanavedessä Blindeadilla voi hyvinkin olla saumaa nykyistä suurempaan suosioon. Aivan siihen arvion alussa mainittuun kovaan klassikkotavoitteeseen ei nyt aivan päästä, mutta Blindeadin keikalle kyllä lähden, jos järkevän matkan päähän saapuvat.

Markus Makkonen