BLACK SHAPE OF NEXUS: Negative Black

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Exile on Mainstream Records

Kirskuvien kitaroiden ja jytisevän basson täyttämän uhkaavan intron jälkeen odotukset nousivat korkealle. Eikä taso oikeastaan laske tästä koko levyn aikana, mikä on täyspitkälle cd:lle huomionarvoinen suoritus. Arvoitukseksi jää, miten saksalaiskuusikko on kyennyt jälleen kerran saamaan aikaan näin mojovan mestariteoksen, mutta varmaa on, että kyseessä on sellainen.

Bändin yhtenä onnistumisen takeena voi olla maltillinen julkaisutahti, he ovat aina koonneet levynsä rauhassa ja ajan kanssa. (Drone-levy Microbarome Meetings tosin syntyi vähän sattumalta.) Eräs tärkeä asia lienee myös orkesterin suuri koko ja sen tuoma mahtavan täyteläinen soundi, tämänkaltaiseen läpipääsemättömään kitaravalliin ei ihan joka päivä saa päätänsä iskeä. Lisäksi äänimaailmaan tuovat syvyyttä ja elävyyttä urut, pysyen kuitenkin tarpeeksi taustalla, jotta niistä olisi liikaa häiriötä perinteisen tyylin nimeen vannoville. Miesten raskaudessaan ja epätoivossaan vertaansa vailla oleva sludge tuntuu suorastaan kumpuavan syvältä raunioiksi poltetun maan uumenista, jossa perkeleelliset moukarimiehet paukuttavat työkalujaan alasimia vasten. Ja oman vakuuttavan panoksensa antaa laulaja, jonka jyhkeää ääntä ei voi millään muotoa haukkua voimattomaksi, saati sitten tekorankaksi. Vaihtelua ääntelyyn tuo ajoittain käytetty säröisyys, mutta myös luonnollisen kuuloisena miehen ulosanti tuo mieleen helvetin esikartanoiden liekehtivät vainiot.

Negative Black ei sisällä juurikaan heikkoja hetkiä. Musiikin perustana on hitaahko kyntäminen, eteenpäin mennään verkkaisesti kertauksen ollessa opintojen äiti. Pulpettiin torkahtaminen silti lienee mahdotonta, sillä jotenkin junnaus on saatu toimimaan uskomattoman tehokkaasti. Kyllä kuulijoille silti variaatioita ja vaihteluakin tarjotaan, siitähän kertoo jo osaltaan ”suuri” kappalemäärä, niitä on peräti seitsemän. Tähän mahtuu kaksi kaksikymmenminuuttista, joten vain seitsenminuuttiset biisit tuntuvat oikeastaan loppuvan kesken juuri kun jumitus alkaa purra tehokkaasti.

Pienen miinuksen voisi piirtää mainittujen pisimpien sävellysten perään. Varsinkin jälkimmäinen, levyn päättävä instrumentaali jää hieman yhdentekeväksi ja päämäärättömäksi. Tosin se kerää itseensä viimeisten minuuttiensa aikana niin paljon kiihkoa, että mieli virkistyy jälleen apaattisuudesta, johon on se saattanut ehtiä vajota. Osittaista kiehtovuuden puutetta edesauttaa myös se, että sitä edeltää toinen instrumentaali, ja näin levyn viimeiset puoli tuntia edetäänkin tuolla tyylillä. Hieman epäilyttävä ratkaisu, joka tuntuukin jopa lievältä antikliimaksilta ja turhalta venyttämiseltä. Eikä kylmä laskelmointikaan ole poissuljettua, sillä kappaleiden mittoja tarkastellessa huomaa, että näin saadaan neljä vinyylin puolta tasaisesti täyteen. Mutta moinen ”mittatilaustyö” toimii joka tapauksessa varsin erinomaisesti, eli pituus on oikeastaan ihan perusteltua. Unohtakaa siis edeltävät negatiiviset huomiot ja keskittykää hyviin puoliin. Sludgen ja raskaan metallin ystävät, hankkikaa Negative Black, ette tule katumaan.

Tuukka Termonen