BLACK OATH – Ov Qliphoth and Darkness

372715
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: I Hate Records

Sekä bändin että albumin nimen takia oli vähällä jäädä arvostelematta. Lafkaa kohtaan on kuitenkin sen verran luottoa, että piti tarkistaa mistä on kyse. Italojen melko eeppinen doom metal on itse asiassa ihan pätevää tavaraa, vaikka tosiaan nimet ovat melkoisen halpaa black metal -läppää.

Kakkoslevyllään Black Oath on sitä pahimman luokan “oikein kivaa” tavaraa. Kaikki on periaatteessa kunnossa, mutta ei mitenkään mieleen jäävällä ja äärimmäisellä tavalla. Kitaristi A.th osaa hoilotella hyvin, joskin laatu on erittäin perusvarmaa ikään kuin minkäänlaisia nyansseja ja ylilyöntejä varoen. Kaverilta irtoaa kuitenkin varsinaisen laulun lisäksi enemmän puhelaulumaistakin jälkeä, teknisesti mainiota. Taitoa vaikuttaisi olevan, mutta kaverin pitäisi välillä päästää itsensä oikeasti irti ja valloilleen. Hulluutta ja intohimoa peliin!

Äänimaisemaa on hienosti maustettu siellä täällä koskettimilla, viululla ja akustisilla näppäilyillä. Kuitenkaan ne perusriffit eivät tahdo potkia, kuten doomissa mielestäni pitäisi. Tokihan Black Oath on vasta 2006 perustettu, ja siihen nähden esitys on vankalla pohjalla, mutta ehkä ajan pitää yksinkertaisesti vain vielä kulua.

Jaakko Marttila