Black Flames of Blasphemy IV: Never Stop the Madness, Nosturi Helsinki 15.-16.11.2013

Jälleen oli aika suunnata Helsinkiin kuuntelemaan viikonlopuksi mustaa metallia. Ja kylläpä se kannattikin. Parin päivän henkisen ja fyysisen toipumisen jälkeen on aika palata ajassa hieman taaksepäin ja kerrata tuon viikonlopun tapahtumia.

Perjantai 15.11.2013

Markus: Saapuessani paikalle aikalailla ensimmäisen bändin aloittelun aikoihin oli jono Nosturin edessä kasvanut jo melkoisen pitkäksi. Edellisten kokemusten perusteella Nosturiin on saanut jonottaa kyllä ennenkin, mutta olisin toivonut hieman vetreämpää sisäänheittoprosessia vähän isommalle tapahtumalle. Yhdestä ovesta kuitenkin ahdettiin sisään yksi kerrallaan. Pitkän jonottelun jälkeen pääsin sisälle ja ensimmäisenä esiintynyt Arsonist Lodge oli ehtinyt jo lopettaa. Kuulopuheiden perusteella en kuitenkaan kauheasti menettänyt.

Svartidaudi oli ensimmäinen esitys josta pääsin nauttimaan. Rivakkaa ja toimivaa black metalia soittanut islantilainen bändi oli ihan viihdyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa. Ei mitään veret seisauttavaa, mutta ei tylsääkään. Sopiva avaus illalle siis.

 

svarti

Svartidaudi

Seppo: Kadotus paikkasi Funeral Windsiä, joka ei Finnairin lakon vuoksi päässyt paikalle. Ihan hyvin nämä kaapumiehet vetelivät menemään. Kohtalaisen väkevää, joskin aika keskilinjan synkeää kamaa oli tämä.

 

kadotus

Kadotus

Markus: Akitsa oli mukavaa vaihtelua muuten hyvin suoraviivaista materiaalia sisältäneeseen illan tarjontaan minimalistisella otteellaan. Lavaesiintymistä ei tosin niin jaksanut seurata siististi pukeutuneitten miesten seisoskellessa lavalla melko lailla paikoillaan.

Seppo: Bändi tuntui aluksi melko jäykältä ja peräti lapsellisen yksinkertaiselta punkahtavalta humpalta. En siis keikan alkupuoliskolta löytänyt sitä tunnelmaa, jota alunperin odotin. Meno kyllä parani loppua kohden ja vokalistin ärjynnät kuulostivat paremmilta kuin studioraidoilla.

 

akitsa

Akitsa

Seppo: Satanic Warmaster oli tulisemmassa vedossa kuin nähdessäni heidät viimeksi Hyvinkäällä Steelfestissä. Lennokkat kappaleet soljuivat ongelmitta, ja esimerkiksi Carelian Satanist Madness toimi erityisen hyvin.

Markus: Keikkaa oli tosiaan ilo seurata sillä esityksessä oli sopivasti raakaa voimaa ja melodista otetta sekaisin. Show oli hanskassa ja biisit rullasivat todella tehokkaasti, mikä näkyi yleisössäkin.

 

SW

Satanic Warmaster

Seppo: Cult of Fire oli melkoista patsastelua. Tuplabasari jytisi ja meininki jäi etäiseksi. Sanoisin, että aika turha bändi.

Markus: Bändin esiintymisasut ja raamatun repiminen keikan alussa lupailivat hyvää, mutta loppukeikka menikin katsoessa kun laulaja heilutti käsiään mikrofonin edessä. Ymmärrettävää sinänsä, sillä kaksimetrinen tötteröhattu päässä on vähän hankala heilua enempää. Musiikki oli aika peruskamaa, mutta kuulosti näin ensikertalaiselle ihan hyvältä. Ehkäpä bändi toimii paremmin levyllä.

 

COF

Cult of Fire

Seppo: Pääesinntyjä Plagalla ei esityksessään ollut typerää rocktähteilyä vaan sopiva epävarmuus ja hämmästely antoi oman lisämausteensa polakkien mutkittelevan tunnelmalliselle mutta paikoin hyvinkin rokkaavalle meiningille. Kitarasta irtosivat hienot kuulaat soolot. Vokalistin ääni oli hieman voimaton mutta sopi meininkiin. Ja biisithän olivat hyviä.

Markus: Plaga jäi kyllä todella etäiseksi. Musiikki tuntui enemmän demomateriaalilta ja hieman tylsältä. Hieman ihmetytti miksi bändi oli illan pääesiintyjä. Noh, ehkä yhtyeellä oli muille jotain annettavaa. Itse poistuin paikalta jo ennen keikan puolta väliä.

 

plaga

Plaga

Lauantai 16.11.2013

Markus: Lauantain aloittaneista bändeistä Inferno oli positiivinen yllätys. Kaapumiesten raa’ahko black metal sai hyvää pontta erinomaisista riffeistä ja toimi varsin hyvin. Obscure Burialin mustahkoa death metal -vääntöä oli myös ilo kuunnella, joskin meno jäi hieman vaisuksi omaan makuun.

 

inferno

Inferno

Seppo: The Ruins of Beverast. Jykevää vyörytystä. Komeat örinät mutta aika paskat puhtaat laulut, joita onneksi kuultiin vain muutamassa kohdassa. Hieman laahaavaa musiikkinsa kieltämättä oli, paremmin tällainen kama toimisi esimerkiksi yöllä yksin kuunnellessa.

Markus: Tämä oli ehkä parhaita keikkoja koko viikonloppuna. Melodisen laahavaa ja hienosti pörisevää jyräystä. Miksauskin oli osunut aika hyvin kohdalleen. Jälleen ihan tervetullutta vaihtelua muuten melko nopeatempoiseen bänditarjontaan.

 

 ruins

Ruins of Beverast

Seppo: Keikkansa peruuttaneen Ride for Revengen tilalla soittanut Sargeist oli tiukkaa, kylmää, omistautunutta black metalia. Bändillä oli hyvin loppuun asti hiottu ”Suomi-soundi”. Ei hapuilua eikä toisaalta yllätyksiäkään. Viimeisenä biisinä uusimman levyn nimikappale Let the Devil In päätti setin komeasti.

Markus: Sargeist kyllä toimi todella hyvin. Odottelin kovasti Ride for Revengen keikkaa, joka peruuntui bändin henkilökohtaisista syistä. Tilalle onneksi saatiin näinkin kova suomalainen nimi, enkä voi todellakaan sanoa pettyneeni valintaan. Raakaa ja perusvarmaa roimetta.

 

sargeist

Sargeist

Seppo: True Black Dawnin showssa oli mukavan piinaava tunnelma, joka välillä veti yleisön melko hiljaiseksi, eikä monekaan kappaleen jälkeen kuultu hilpeitä taputuksia tai kiljuntaa. Bändin musiikki ei ehkä ole omaan korvaani maailman kiinnostavinta mutta esityksessä oli sopivasti teatraalisuutta ja verta.

Markus: TBD oli hyvin raakaa ja murskaavaa. Nopeatempoinen ja suoraviivainen black metal säestettynä Wrathin laululla ja lavapersoonalla toimi yllättävän hyvin. Tuttuun tapaan mukana oli hieman showtakin miehen viillellessään hieman naamaansa ja lavalla verellä läträyksen muodossa. Ah, niin viihdyttävää. Eniten odottamani keikka viikonloppuna ei tuottanut pettymystä ja jaksoi viihdyttää alusta loppuun.

 

TBD

True Black Dawn

Seppo: Aosoth oli ihan kelpoa kamaa. Meiningissä oli myös death metallisia sävyjä, toisaalta kappaleet olivat sellaista muheasti jyllävää dark metalia. Tukan pyöritystä lavalla piisasi vastapainona edellisten bändien suurelle kaljuprosentille.

Markus: Musiikki oli tosiaan mukavan death metal sävytteistä ja mureaa. Laulajan mikin johdon pyörittely alkoi ehkä vähän huvittaa jossain vaiheessa, mutta muuten esiintymistä katseli ihan mielellään. Laulusta en oikein kuullut mitään, johtui se sitten paikastani tai miksauksesta, en tiedä. Vauhdikas meno kuitenkin kuulosti ja näytti melko hyvältä.

 

aosoth

Aosoth

Markus: Acherontakselle oli jonkin verran odotuksia. Lavalla kärysivät suitsukkeet ja okkultismia tihkuva black metal rallatti. Bändi vakuutti vahvalla esiintymisellä ja musisoinnilla.

Seppo: Hienosti vetivät. Kappaleista esimerkiksi Legacy of Tiamat vakuutti. Tässä vaiheessa tietynlainen ähky kyllä jo uhkasi, kun niin moni bändi oli pyrkinyt osittain samanlaisilla keinoilla pimeän mystisiin tunnelmiin. Keikka kuitenkin miellytti korviani. Kitarakuviot olivat erityisen hienoja, samoin vokalistin äänessä kuuluva tunteenpalo.

 

 acherontas2Acherontas

Seppo: Marduk kävi heti Those of the Unlightin kimppuun. Parinkymmenen vuoden ikäiset kappaleet toimivat nykyhetkessä verevinä ja murjovasoundisina. Edellisen illan päättäneeseen Plagaan verrattuna tämän orkesterin esiintymisessä oli isomman bändin elkeitä. Vokalisti Mortuus kiemurteli ja huuteli biisien välissä ”c’mon Helsinki”, ja muukin miehistö osasi liikkua ja olla paikallaan siten kuin esiitymisestä nauttivilla metallibändeillä on tapana. Olihan tuossa rujoa otetta ja perusasiat kohdallaan.

Markus: Bändin esiintyminen kyllä toimi yhtä tehokkaasti kuin ennenkin ja oli hienoa kuulla vanhoja biisejä livenä. Illan pääesiintyjäksi Marduk oli juuri kohdallaan ja keikka kyllä nousi parhaaksi kyseisen bändin livevedoksi omissa kirjoissa. Raivokas ja erinomainen päätös mahtavalle tapahtumalle.

 

marduk

Marduk

Seppo: Soundit tuntuivat olevan lauantaina jotenkin paremmat kuin edellisenä iltana, tai sitten vain onnistuin useammin olemaan hyvässä kuuntelupaikassa. Kaikki keikatkin taisivat alkaa suunnilleen ajoissa eikä pahoja teknisiä ongelmia koettu. Keikkojen välillä soitetut kuoro- ja urkumusiikit olivat mielenkiintoinen ratkaisu tyypillisten metallibiisien sijaan.

Markus: Kaikenkaikkiaan Black Flames oli jälleen kerran se vuoden paras black metal -tapahtuma tänä vuonna Suomenmaalla. Kaljaakin riitti tällä kertaa, järjestelyt toimivat, vessaan ei ollut jonoa nimeksikään ja tunnelma oli mitä mahtavin. Nosturi tuntui ehkä hieman ahtaammalta kuin Gloria viime vuonna ja pirullisen kuuma sisätiloissa tuli kun porukkaa oli tupa täynnä. Istumapaikkojen vähyydestäkin ainakin omat jalat jaksoivat vielä seuraavana aamuna muistuttaa, mutta pienistä puutteista ei jaksa valittaa kun muuten kaikki oli kohdillaan. Toivottavasti nähdään vielä ensi vuonna samoissa merkeissä. Miasma kiittää ja kuittaa.

Teksti: Markus Mähönen, Seppo Rautio

Kuvat: Markus Mähönen

 

resr