BLACK FEAST – Worship of Darkness [kasetti]

Worship of darkness_kansi
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: demo

Tämä ei ole hyvää musiikkia. Jos moista etsit, käännä katseesi toisaalle. Käsillä oleva vuonna 2011 päivänvalon (tai pimeyden) nähnyt äänite pitää sisällään äänisaastetta, epäinhimillistä ääntelyä ja sairasta tunnelmaa. Äänityksen laatu on niin heppoinen, että ensimmäisen kappaleen soidessa ajattelin kyseessä olevan jonkinlaisen suhinaintron, jonka jälkeen varsinainen soitanta alkaisi rullata. Mutta eipä todellakaan mikään metallimättö tai tiukka riffittely sieltä päälle hyökännyt. Siispä vain rohkeasti vain lisää volumea soittimeen.

Alkukantaisen black metalin hengessä Black Feast kolisee ja surisee. Toisaalta tätä voisi kuvailla myös mielipuolisella vimmalla paiskotuksi death metaliksi, jota ei ole maltettu soittaa tarkasti eikä tallentaa millään kahtakymppiä enempää maksavalla laitteistolla. Enimmäkseen musiikki on vokaalikorinoiden taustalla kuuluvaa kopinaa, surinaa, napsuntaa ja räminää. Toki muutamissa kohdissa on erotettavissa jopa jonkinlaisia järjellisiä riffejä, etenkin hitaammissa ja synkemmissä osioissa. Myös rumpujen takominen on välillä tarttunut nauhalle sellaiseen muotoon, että ne kuulostavat – no, ihmisen soittamilta rummuilta. Vokalisointi hyökkää siis etualalle ja aikamoista ilmaisua se onkin. Meedion kyvyillä sanoista voisi saada jotain selvää, mutta tavallisille korville kyseessä on rytmikäs röhkinä, hönkäily, röyhtäily ja yskiminen. Joskus kuulee puhuttavan death metalin oksennusvokaaleista mutta näissä kappaleissa on useita kohtia, joissa kuulostaa konkreettisesti siltä, kuin vokalisti oksentaisi ämpäriin.

Jonkinlaista eroavaisuutta kappaleissa toisiinsa nähden onneksi on, mutta kovin laajoja näköaloja valitun tyylilajin ulkopuolelta ei tarjoilla. Lopussa kuitenkin kuullaan pieni pätkä kuorolaulua ja syntikalla soitettua melodiaa. Ollaan niillä rajoilla, onko kyseessä minkään sorttinen metallimusiikki vai jonkinlainen kieroutunut noise-genren äpärälapsi. Totaalista epäpyhää saastaa.

Seppo Rautio