BEELZEFUZZ – Beelzefuzz

beelzefuzz-self-titled
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: The Church Within Records

Yhdysvaltalainen Beelzefuzzin ensimmäinen täyspitkä levy on raskasta rockia ja doom metalia yhdistelevä albumi, jossa on myös mukana paljon mainioita stoner-vaikutteita. Aikaisempia julkaisuja yhtyeeltä ovat demot vuosilta 2011 ja 2012, jotka ovat tosin jääneet kuulematta. Kappaleet ovat keskimäärin kestoltaan jossain viiden minuutin tienoilla ja ovat juuri passelin mittaisia ja sisältävät tarttuvia säkeistöjä ja riffejä, mutta niitä ei missään vaiheessa toisteta puutumiseen asti.

Rakenteiden osalta kappaleet vaihtelevat hieman raskaampien doom-kohtien ja enemmän letkeän hard rock ja stoner meiningin välillä. Henkilökohtaisesti nämä rennommat stoner-kohdat ovat mieleeni, mutta raskaampi osasto onnistuu yhtyeeltä myös aivan hyvin. Kolmijäseninen yhtye soittaa oikein määrätietoisella otteella ja mitään hapuilua ei mielestäni ole havaittavissa. Vokalisti Orttin puhtaat laulut sopivat musiikin kanssa yhteen pääosin erittäin hyvin, vaikka välillä olisi voinut ehkä hieman ärhäkämminkin huutaa ja ärjyä, ihan vain vaihtelun vuoksi. Kitarasooloja oli myös omaan makuuni aavistuksen verran hieman liikaa.

Levyllä on useita erinomaisia kappaleita, kuten esimerkiksi Lonely Creatures ja Lunar Blanco. Oikeastaan voisin mennä ja sanoa, ettei levyllä kyllä yhtään varsinaisesti huonoa kappaletta edes ole. Kokonaisuudessaan koko levy kuulostaa oikein hyvältä, mutta lopulta koen hyvin hankalaksi sanoa sen, että mistä se johtuu. Koko levy väreilee hyvää tunnetta selkärankaan asti koko kestonsa ajan, ja koen tämän hyväksi asiaksi, joten joudun nyt vain toteamaan, että levy tuntuu hyvältä.

The first full-length by American band Beelzefuzz is an album combining hard rock and doom metal, which also has a lot of tasty stoner influences in it. The group has released two demos before, in years 2011 and 2012, of which I have not actually heard at all though. The medium length for the songs is about five minutes, which to me feels pretty optimal with this band, and they contain catchy verses and riffs, but they are not repeated to the length that would cause boredom.

Concerning their structures the songs varies between heavier doom metalish parts and with more laid-back hard rock and stoner parts. To me, personally, these laid-back stoner bits are much more tasty, but the heavier parts are handled with good care by the band too. This three-headed band plays with very resolute touch and there was not any fumbling that I could notice. The vocalist Ortt’s clean vocals fit the band’s music mostly very well, even though I might have liked to hear some more waspish shouts for a change from time to time. Also there was a bit too many guitar solos for my tastes.

The album contains lots of excellent songs, like Lonely Creatures and Lunar Blanco for example. I could even go as far as to say that there really is not any bad songs on the album at all. As a whole the album sounds very good, but in the end I find it very difficult to say why that actually is so. The whole record just vibrates good feeling through my spine for it’s whole length, and I do consider this a very good thing, so I will just have to say that this album feels good to me.

Aleksi Vaittinen