BEDEMON – Symphony of Shadows

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Svart Records

Bedemonin ensimmäinen täyspitkä levytys on ollut jonkinlaisessa tuotantolimbossa jo vuodesta 2002 asti, jolloin yhtyeen kitaristin Randy Palmerin kuolema auto-onnettomuudessa keskeytti tuotannon useammaksi vuodeksi. Suruajan jälkeen yhtye alkoi viimeistelemään levyä ja nyt lopulta, kymmenen vuotta myöhemmin, levy on saatu julkaistua uuden vokalistin voimin. Levyllä soittaneista edesmennyt Palmer sekä Geof O’Keefe ovat aiemmin soittaneet myös Pentagramin riveissä, eli meriittejä yhtyeen musiikin takana kyllä löytyy.

Levyn äänimaailma ei ole mitenkään liiaksi siloiteltua tai hiottua, vaan se on sopivan rosoinen ja jyrää eteenpäin tuomiota julistaen juuri niin kuin tämänkaltaiselta materiaalilta olisikin lupa odottaa. Kappaleissa on jatkuvasti mukavan tarttuva groove, joka parhaimmillaan muistuttaa esimerkiksi Black Sabbathista. Kappaletta Lord of Desolation kuunnellessa piti käydä ihan kaiken varalta varmistamassa soittimesta, että mikä levy se siellä oikein on joka pyörii, koska sain niin tajuttoman vahvat assosiaatiot Black Sabbathin klassikkobiisiin Into the Voidiin. En mainitse tätä syytöksenä kopioimisesta vaan siitä minkälaisiin tunnelmiin levyllä parhaimmillaan päästään.

Kappaleet levyllä vaihtelevat sekä hieman menevämpien, että hitaampien ja enemmän tunnelmointiin keskittyvien välillä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan luonnollisesti mennä mihinkään kaahaukseen nopeuden puolesta. Puhtaat vokaalit tuovat hyvän vastapainon soitinten rosoiseen ääneen. Välillä vokalisointi saa myös oikein painostavan tunnelman aikaiseksi ja silloin tuntuu kuin kuolemantuomiota luettaisiin. Näillä hetkillä Bedemonin musiikki onkin parhaimmillaan. Mukana tulevassa bookletissa on kerrottu myös kappaleiden taustoista ja niiden synnystä.

Aleksi Vaittinen