BATTLELORE: Doombound

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Napalm Records

Jo kuudenteen kokopitkään edennyt Battlelore jatkaa tutulla linjalla. Tolkienin innoittamaa ja folkahtavaa melodisenraskasta tunnelmaa tulee tuutin täydeltä. Folk-henkeä lisää suomeksi kalevalamitalla vedetyt säkeet, kuten biisissä Kärmessurma, jossa osa sanoista on suoraan joistain kansanperimän loitsusta. Kotoinen kielemme sopikin muuten yllättävän hyvin tähän kokonaisuuteen. Lisää sitä vaan minun puolestani.

Kun aikaisempiin tuotoksiin vertaa niin levyn yleisilme on nyt jotenkin synkempi ja melankolisempi ja näin ollen mielessä kävi ajatus että olisiko tämä jopa viimeiseksi tarkoitettu. Alkuun levy tuntui myös jotenkin innottomalta, mutta hillitymmät kohdatkin aukesivat sitten pikku hiljaa. Melodiakulut ovat toki jo jossain määrin moneen otteeseen kuultuja, mutta lähde näemmä pulppuaa edelleen ja uusia sovituksia löytyy. Esimerkiksi nostettakoot vaikkapa Enchanted, joka oli lähes koskettavan kaunis ja melankolinen.

Tomi Mykkänen on laajentanut skaalaansa örinästä liki puhtaaseen lauluun ja hyvinhän sekin onnistuu. Kaisa Jouhkin vienoa mutta tarvittaessa vahvaa ääntä nyt olen ihaillut jo aiemminkin. Iron of Deathissa olikin muuten varsin maukas kontrasti kun death metal -tyyppisen sahauksen päälle tuli Kaisan hentoa laulua eikä siihen aina totuttua tai odotettua örinää.

Dan Swanön miksaama ja tasoittama muhkea äänimaailma on juuri sopiva tällaiseen vuorottelevaan hempeilyyn ja toisaalta massiiviseen pullisteluun.

Moniahan Battleloren taisteluhenkinen haltiakorvahevi ärsyttää, mutta toisaalta onko se nyt sitten niin realistista juosta pitkin metsiä joissakin niiteissä ja corpsepainteissakaan… Että hei, annetaan kaikkien kukkien kukkia, haltioiden helistä ja Mordormörköjen meluta.

 

Teemu Vähäkangas