Kirjoittajalta MartyrForNone

KILL THE ROMANCE: For Rome and the Throne

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Inverse Records

 

Kill the Romance jäi mieleen demoajoiltaan varsin lupaavana yhtyeenä. Yhtyeen debyytti Take Another Life (2007) meni kuitenkin kuulematta ohitse. Nyt on ehditty jo toiseen täyspitkään, joten täytynee ottaa selvää missä mennään.

Soitannallisesti Lahtelaisilla on menestyksen avaimet hyppysissään. Vokalisti Ville Hovi hoitaa tonttinsa hyvin, selvittäen sekä puhtaat tulkinnat että aggressiivisemmat rähinät mallikkaasti. Kitaristikaksikko Tomi Luoma ja Ville Patrikainen soittavat myös vaivattoman rennosti, eikä muidenkaan musikanttien suorituksissa ole moitteen sijaa. Valitettavasti hyvä soittotaitokaan ei auta, jos kappalemateriaali ei ota kantaakseen.

Musiikillisesti Kill the Romance soittaa melodista deathia sieltä genren kaupallisemmasta laidasta, flirttaillen ajoittain jopa metalcoren sävyjen kanssa. Suomalaisen Charon/Sentenced –melankolian naittaminen Göteborg-meininkiin tuntuu olevan yhtyeen valitsema tehokeino. Toimivimmillaan Kill the Romance on Devilutionin kaltaisessa raskaamassa jyräämisessä, mutta valitettavan usein For Rome and Thronella kuljetaan varsin tallattuja polkuja niin riffien, kun melodioidenkin osalta. Melodisen kuolometallin genre alkaa tänä päivänä olla varsin loppuun ajettu hevonen ja tusinatavarana sikiävistä bändeistä ei ole pystynyt enää aikoihin erottumaan, ellei sävellyksien puolesta ole tarjota tätä terävämpää tuotetta. Yhtye tuntuu unohtaneen riskinoton merkityksen klassikkolevyjen synnyssä ja tyytyykin vetelemään tällä kertaa vain varmoista ja helpohkoista naruista. Lopputulos on jokseenkin tasapäistetty ja yhdentekevä.

For Rome and Throne on siis hyvin toteutettu, mutta varsin yllätyksetön, ellei jopa tylsä levytys. Tarkemmalla sovittamisella kappaleiden toimivuutta olisi kenties saatu tästä vielä parannettua, mutta ilman persoonallisempia riffejä, tai parempia melodioita, ei Kill the Romancelle voi povata sitä läpimurtoa mitä yhtye tuntuu niin kovasti halajavan. Nyt jäädään vasta hyvän yrityksen tasolle, eikä se tämän päivän musiikillisessa ylitarjonnassa vain yksinkertaisesti riitä. Toivotaan, että Kill the Romance löytää jostain himpun verran lisää persoonallisuutta ja sävellyksellistä terävyyttä. Muutoin edessä on auttamatta massaan hautautuminen. Harmi, sillä rahkeita olisi paljon parempaankin. 

Markus Makkonen