Kirjoittajalta Markus Mähönen

Alghazanth – Eight Coffin Nails

   

Arvosana: 9/10

Julkaisija: Woodcut Records

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eight Coffin Nails on jyväskyläläisen Alghazanthin kahdeksas levy. Se on samalla myös
viimeinen, sillä bändin lähestulkoon neljännesvuosisadan mittainen taival päättyy tähän julkaisuun.

Blood Red Fog – Thanatotic Supremacy

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Deviant Records

Vuonna 2004 perustettu Blood Red Fog ei ole poltellut kynttiläänsä vakan alla, vaan uusia julkaisuja on ilmestynyt tasaista tahtia. Kaiken kaikkiaan bändin julkaisuhistoria pitää sisällään kolmetoista julkaisua, joihin kuuluu myös kolme täyspitkää levytystä.

Lord of Pagathorn – Daimono Philia

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Woodcut Records

Lord of Pagathorn julkaisi 90-luvun alkupuolella muutaman jopa jonkinmoista kulttimainetta nauttivan nauhan, mutta sen jälkeen bändi katosi kotimaisen mustan metallin kartalta aika lailla täydellisesti. Paluu tapahtui kutakuinkin 16 vuotta myöhemmin Msilihporcen-demon muodossa. Tuolloin alkuperäisestä kahden miehen kokoonpanosta oli jäljellä enää kitaristi-vokalisti Necrolord, kun taas basson varteen oli löytynyt Sedit ja rumpuihin Hellwind.  

Charnel Winds – Verschränkung

Arvosana: 10/10

Julkaisija: Feuer Publications

Virroilla vuonna 2003 alkunsa saanut Charnel Winds on saattanut materiaaliaan maailman kuultavaksi harkiten ja tarkasti säännöstellen, sillä tähän päivään mennessä julkaisuhistoriaa on kasautunut neljän pienjulkaisun ja kahden täyspitkän verran. Näistä pitkäsoitoista jälkimmäinen – eli tarkastelun kohteena oleva Verschränkung – ei kuitenkaan merkittävästi kasvata yhtyeen julkaistujen kappaleiden määrää, koska levyn seitsemästä kappaleesta neljä on julkaistu aiemmin Sound of Satan’s Voice -demolla (Saturnian Productions, 2013).

King Satan – King Fucking Satan

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Saturnal Records

Reilu vuosi sitten King Satan julkaisi ensimmäisen demonsa We Are King Satan and We Fuck the World, joka erottui edukseen saatanallisella aggrotech tykityksellään. Bändin vahva demo vetosi selvästi muihinkin, sillä keikkaa on yhtyeellä riittänyt, vaikka debyyttialbumi King Fucking Satan julkaistiin vasta eilen. Kymmenen kappaletta sisältävä albumi jatkaa siitä mihin demo jäi eikä jätä edelleenkään kylmäksi.

Sotajumalan hautajaiset 13.5.2017 Jyväskylä

Matkasin 13.5.2017 Jyväskylään katsomaan Sotajumalan jäähyväiskeikkaa. Arkunkantajiksi oli kutsuttu Torture Killer ja Deathchain. Olin nähnyt bändin keikalla useita kertoja aiemminkin, omistan suurimman osan sen levytetystä tuotannosta, ja yhtye on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Ensimmäinen näkemäni ”rajumpi” keikka oli nimenomaan Lutakossa kattauksella Survivors Zero, Deathchain, Sotajumala, josta kuvattiin Slaughter at Lutakko niminen dvd, joten pientä nostalgiantuntua oli ilmassa.

Illan aloitti kuopiolainen death/thrash metallia soittava Deathchain jo klo 20.30, mutta sali oli jo hyvin täyttynyt ihmisistä. Setti koostui muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Deathrash assault levyn kappaleista, joten sisällössä ei ollut valittamista. Mutta jokin oli pielessä. Lava näytti käyvän kuusimiehiselle (rummut, 2 kitaraa, basso, laulu ja Ctulhu) yhtyeelle ahtaaksi, kun lavalle oli kannettu kaksi rumpusettiä. Yhtye ei ollut harjoitellut riittävästi keikkaa varten, sillä kakkoskitaristi Cult ei selvästikään muistanut kaikkia riffejä, eikä pysynyt komppauskädellään mukana nopeammissa osuuksissa, vaan miehen kasvoilta välittyi aito epätoivo. Corpsen kitarasoundi oli aivan hirveä miehen vaihdettua kitaransa Gibson Firebirdiin, joka ei ollut riittävän tuhtisoundinen yhtyeen musiikkiin. Pidemmissä blastbeat osuuksissa tempo putosi selvästi. Yhtye sai kuitenkin yleisön hienosti mukaan, piiri pieni pyöri ja tukka heilui. Aplodit raikuivat jokaisen kappaleen jälkeen. Suosikkiosuuksiani bändin keikoilla ovat ne kohdat, joissa koko kielisoitinryhmä huutaa taustalauluja, niin voimakasta, niin mahtavaa. Tällä kertaa oltiin vain lämmittelijän roolissa, joten yhtyeellä ei ollut suuria paineita suoriutumisesta, mutta näkemistäni Deathchainin esiintymisistä tämä oli selvästi huonoin.

Viidentoista minuutin vaihdon jälkeen lavalle astui turkulainen Torture Killer, jonka suoritus oli vahva. Keikan alkupuolella oli pientä teknistä ongelmaa toisen kitaran kanssa, mutta yhtye jatkoi soittoa siitä huolimatta, eikä ketään tuntunut häiritsevän. Laulaja Pessi Haltsosen ääntely oli liki murhaavan kuuloista kuolemankorinaa ja muutenkin soundit olivat kunnossa. Omistan pari Torture Killerin levyä, mutta yhtye ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Keikka oli kuitenkin vakuuttava ja yleisö oli hienosti menossa mukana, toivekappaleita huudeltiin ja nyrkit nousivat ilmaan ajallaan. Torture Killer esitti 45 minuutin ajan keskitempoista, perusvarmaa death metallia, kaikin puolin hyvä esitys.

Sitten oli illan pääesiintyjän vuoro astua lavalle. Laulaja Mynni Luukkainen kummasteli, että tältäkö se loppuunmyyty Lutakko näyttää. Porukkaa oli tosiaan paikalla enemmän kuin olen koskaan kyseisessä paikassa nähnyt, varmasti hieno lopetus yhtyeelle. Keikan nopean loppuunmyynnin vuoksi edelliselle päivälle oli järjestetty lisäkeikka, jotta kaikki halukkaat pääsisivät mukaan. Sotajumalan soundit olivat alusta alkaen kunnossa ja yhtye esiintyi hienosti ja ammattimaisesti, jopa kitaristi Kosti Orbinski joi keikan aikana vain vettä. Miksauspöydän luona sekä lavan reunalla oli useampi videokamera, joten lienee aiheellista olettaa, että näistä hautajaisista julkaistaan jonkinlainen taltiointi tulevaisuudessa. Settiin kuului kappaleita jokaiselta studioalbumilta, ja se oli mielestäni hienosti koostettu, vaikka kaikkia suosikkejani ei esitetettykään. Lavalla kävi yhden biisin verran vierailemassa myös yhtyeen entinen laulaja Teijo Hakkola, jonka kanssa yhtye esitti ensimmäiseltä pitkäsoitolta löytyvän kappaleen Meidän Maa, sekä Deathchainin basisti Juha Harju kappaleessa Sinä et ole yhtään mitään. Kyseessä eivät olleet surulliset hautajaiset, vaan sellaiset joissa muistellaan vainajan hienoa elämää ja saavutuksia.

” Loppuu matka maallinen, huutaen itkien, verta oksentaen.
Elämä lahja rakkauden, hukkuu pyörteisiin vihan virtojen.
Veren virta vuolas, rakkaudesta sotaan.”

RIP Sotajumala.

Teksti: Tuomas Jouha

Kuva: Sotajumala