Aura Noir 2.6.2012 Nosturi, Helsinki

Alkuvaiheessa keikkaa Apollyon huutaa: ”We’re Aura Noir, the ugliest band in the world!” Ei kyllä pidä paikkaansa, sillä komeita miehiä oli lava täynnä. Apollyon on itse thrash metalin ilmentymä tylyine ilmeineen, ja Blasphemerkin jaksaa edelleen liikkua lavalla ja heiluttaa tukkaa kiitettävästi. Kieltämättä Obliterationista lainattu rumpali Kristian Valbo jäi hieman babyface-statistin rooliin, mutta lavan varsinainen yllätyskingi oli kuitenkin Aggressor, alias Czral, eli Carl-Michael Eide.

Kuva: Maija Lahtinen

Miehen paluuta Aura Noirin livekimppaan en osannut aavistaa – en edes sen jälkeen, kun herran toinen yhtye Virus päätti ruveta esiintymään. Vielä kun saataisiin Viruskin Suomeen esiintymään! Kyseessähän on kokeellisempi rock-bändi, joka on kuitenkin silkkaa nerokkuutta ja omalla tavallaan kenties kovempi kuin Aura Noir. No, takaisin illan keikkaan… Aggressor näytti lavalla aurinkolaseineen kuin evililtä vastineelta John Goodmanille leffassa Big Lebowski! Vaikka hän keppuroi kitara kaulassaan korkealla pyörätuolilla, mies on joka tapauksessa olennainen osa Aura Noiria ja lauloi Apollyonin kanssa kappaleet noin puoliksi omalla, hieman erilaisella tyylillään.

Kuva: Maija Lahtinen

Tykki black/thrash soi taas uuden Out to Die -levyn myötä astetta intensiivisempänä, ja kappaleita oli setissä useampi. Hieman hitaammat Hades Rise -levyn kappaleet toivat silti kivasti vaihtelua settiin, etenkin tunnelmallinen Shadows of Death. Setti oli muutenkin todella hyvällä maulla koottu. Seassa oli jopa todella blackmetalinen, ensimmäiseltä ep:ltä poimittu Snake, joka omalla tavallaan nosti koko keikan toisiin sfääreihin.

Omanlaisensa timantti oli myös Venom-cover Heaven’s on Fire, jota yhtye on yrittänyt saada hiottua toimivaksi versioksi kuulemma jo yli kymmenen vuoden ajan. Minähän en Venomista edes oikeastaan pidä, mutta hyvin toimi. Bändi veti rallin intensiivisenä thrash-versiona, omanlaisenaan sovituksena, juuri niin kuin coverit pitääkin toteuttaa. Harmi, että harva bändi satsaa tällä tavoin oikeasti lainakappaleisiin ja siihen, että mukana on omaakin näkemystä pelkän yleisön miellyttämisen sijaan.

Kuva: Maija Lahtinen

Black Metal Jaw, Condor, Conqueror, Hell’s Fire… bändi veti käsittämättömän kovia biisejä puolitoista tuntia, ja kokonaisuutena tämä oli kenties paras tänä vuonna näkemäni keikka. Toki esimerkiksi Coffinsin vierailu PRKL:eessä oli vielä riehakkaampi yleisön puolesta, mutta soitannollisesti Aura Noir tarjosi ihan toisen luokan herkkua.

Keikan lopussa Aggressor laittoi kävelykeppinsä ristiksi väärinpäin. Mies tuntuukin olevan nykyään jo täysin sinut 2005 sattuneen putoamisonnettomuuden ja sen seurauksena tulleen vammansa kanssa. Toivottavasti mies jaksaa sylkeä myrkyllistä musiikkiaan maailmalle vielä pitkään.

Teksti: Jaakko Marttila