APNEA – Silent Cities [ep]

335495
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Immortal Frost Productions

Muutama vuosi sitten perustetun uusiseelantilaisen Apnean ensimmäinen julkaisu, Silent Cities (2012), on ep:n mitallisen verran kenkiintuijottelua ja post-black metalia. Kuten aivan liian usein tällaisissa tapauksissa, niin myös Apnean kohdalla mustan metallin vaikutukset tuntuvat jotenkin hieman pakotetulta ja päälle liimatulta, yhtyeen käsissä yhdistelmä ei oikein toimi. Shoegaze-osasto on huomattavasti miellyttävämpää kuultavaa, vaikka loppupeleissä Silent Cities ei sitä edes niin paljon tarjoile. Enemmänkin olisi voinut olla.

Levyn black metal on melko geneerisen oloista, ei sisällä mitään erityisen viiltäviä tai tarttuvia riffejä. Muutenkin yhtyeen nopeatempoinen tykytys on suhteellisen puuduttavaa kuultavaa. Välillä toki myös hieman hidastellaan. Vokaalit ovat tyypillistä kärinää ja ärisemistä, eivätkä mitenkään vakuuta persoonattomuudellaan. Äänimaailma on myös hieman tukkoisen oloinen ja etenkin vokaalit tuntuvat kärsivän tästä.

Ep on siinä mielessä hyvä valinta julkaisulle, sillä täyspitkän verran tätä tuskin olisi jaksanut kuunnella. Vaikka musiikissa ei nyt sinällään ole mitään yhtä erityistä suurta vikaa, tuntuu ettei yhtyeellä ole mitään kovin omaperäistä annettavaa Silent Citiesillä. Onnistunein kappale julkaisulla on ehkä Sleeping Horses, jossa on jo hieman yrittämistä. Arvostelun kirjoitushetken maanantaiaamuun kyseinen julkaisu ei kyllä sopinut yhtään, vaan olisin kaivannut hieman enemmän omaperäistä näkemystä.

The first release, Silent Cities (2012), by Apnea which itself was released just a few years back, contains shoegaze and post-black metal music of one EP’s length. And just like in too many cases such as this, so too in Apnea’s case the black metal influences seem to be a bit forced and too glued on the top. In the hands of the group this combination just does not work that well. The shoegaze compartment works a bit more better and is more pleasant  to listen to, but in the end Silent Cities does not offer shoegazing that much. There could have been more of that.

The black metal on the album just seems too generic, and it does not contain that cold, shredding feeling or any catchiness on riffs either. Anyway the fast paced blasting by the band just feels too numbing to listen to. Of course there are those sluggish parts, too. The vocals are pretty typical growling and whatnot, and they do not really impress me either with their impersonal quality. The sounds are bit muddy and the vocals especially seem to suffer from them.

EP is a pretty good choice for this release, because I do not know if I would have had the energy to listen for a full album length of this kind of stuff. Even though the music does not have any grand or major problems, it just feels that they do not really have anything original to offer with Silent Cities either. Most successful song on the release is Sleeping Horses in my opinion, which does have some trying in it at least. It is a monday morning that I am writing this review and at least on that occasion it just does not fit all that well, and I would have wanted to hear something a bit more original.

Aleksi Vaittinen