ANTAGONIST ZERO – Doomed

Doomed
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Violent Journey Records

Mallikkaasti jytistellään. Ja mallikkaasti tarkoittaa tässä tapauksessa mallin mukaista esitystä, tietynlaisten peruskaavojen huolellista noudattamista. Eipä se toki huono asia ole jos ideaalien vaaliminen tehdään hurjalla intohimolla ja puolivahingossa omaa kulmaa mukaan tuoden. Tämän levyn genre tulee selväksi jo introssa, jossa verkkaisen pianon taustalla kuuluu tasainen sateen ropina.

Sieltähän se sitten vierähtää käyntiin, sellainen Katatonia-vaikutteinen, raskastunnelmainen ja melodioillaan herkemmille fiiliksille kumartava synkistelymetalli. Soundit ovat kyllä erittäin onnistuneet, siitä ei pääse mihinkään. Muhkeassa ja tummassa äänivallissa erottuu selkeästi kaikkien soitinten osuus ja hiljaisempien ja ankarampien kohtien dynamiikka on saatu toimimaan mainiosti. Toisaalta tämäkin seikka tukee sellaista hyvin kasatun perustavaran vaikutelmaa. Mukavasti on seassa myös kokeilevampaa polveilua, joskaan mitään Opethin monikerroksellisuutta ei Antagonist Zero ole lähtenyt tavoittelemaan. Jos vielä yhden mieleen tulevan yhtyeen voisi mainita, olisi Agalloch sellainen nimi, joka joissain kohdissa vilahtaa tajunnan perukoilla levyä kuunnellessa.

Doomed sisältää viisi kappaletta, joissa on ihan tasokas yleisote mutta lopulta hieman haalea kokonaisvaikutelma tästä itselleni jää. Asiaa ei myöskäään auta laimeahko puhdas vokalisointi, jota käytetään korinan vastapainona runsaasti. Toisaalta ensimmäisen kappaleen ydinriffi jää tehokkaasti päähän soimaan, ja muutenkin sävellyksissä on monia tyylikkäitä kohtia, joissa yhteissoitto kasvattaa tunnelmia mielenkiintoisen notkeilla otteilla. On toki todettava, että esimerkiksi Catatonic-kappaleen varovainen tunnelma lähinnä unettaa, etenkin kun seuraavakin biisi lähtee liikkeelle rauhallisissa merkeissä. Levy on ihan hyvä yritys sarjassa ”öiset metsät, autiotalot ja syksyn lehdet”, mutta jotain lisäpurevuutta tähän kaipaisin.

Seppo Rautio