AMON AMARTH: Surtur Rising

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Metal Blade

Hitaasti, mutta sitäkin varmemmin suosikkiyhtyeideni joukkoon noussut Amon Amarth tekee sen taas: julkaisee albumin, jota ei voi lakata kuuntelemasta. Materiaali on taas aivan liian hyvää ollakseen totta. Mistä näitä mestaribiisejä oikein tulee? Tasaisen laadukkaana pysyneen kappalemateriaalin ohella on ollut ilo huomata myös laulaja Johan Heggin äänen kehittyneen entistäkin raaemmaksi, sikäli kuin se mahdollista on.

Jo avausraita War Of The Gods laittaa sellaista paukkua tulemaan, että aivot lentävät seinälle. Tässä Amon Amarth onkin aina ollut vahva: se osaa valita albumilleen täydellisen avausraidan. Vanhemmilta albumeilta nostettuina esimerkkeinä Death In Fire, Bleed For Ancient Gods, Twilight Of The Thunder God ja Valhalla Awaits Me ovat aikoinaan saaneet aikaan täysin saman reaktion ensikuulemasta lähtien. Avausraidan käyntiin laittama sotakone alkaa kuitenkin hiukan laahata löysähkön kakkosraidan kohdalla, mutta taas kolmosraita Destroyer Of The Universella painetaan niin lujaa kuin pyöristä lähtee.

Amon Amarth osaa käyttää taitavasti eri tempoja hyödykseen. Sillä on levyillään niin nopeita kaahauksia kuin myös hitaampia veisuja, mutta taitava sävellystyö saa kaiken toimimaan vastateroitetun tapparan tavoin. Ennen en myöskään osannut millään tasolla kuvitella, miltä kuulostaisi ”viikinkimelodia”. Amon Amarth on tehnyt tästäkin totta: kaikki melodiat tuovat mieleen sarvikypäräpäiset karvanaamat kirveineen. Levyä kuunnellessa onkin helppo vain painaa silmänsä kiinni ja kuvitella itsensä noiden hurjien joukkoon taistelukenttien kiihkeisiin ilmapiireihin.

Pienenpieniä ”ennenkin kuultuja” – osuuksia lukuun ottamatta kyseessä on mahtialbumi. Se on viikinkiteemaista metallia kovimmillaan. Siihen on helppoa jäädä koukkuun, ja uskokaa pois: kun tätä kerran saa, on siitä äärimmäisen vaikeaa päästä irti. Toisaalta, eiväthän kaikki paheet ole pahasta. Näin ainakin tahdomme uskoa.

 

Juuso Viljanen