Allerseelen, Deutsch Nepal, Grunt, Pyhä Kuolema – 7.12.2012 YO-talo, Tampere

Varsin kurjasta ajokelistä huolimatta ehdin paikanpäälle juuri ajoissa ja onnekseni huomasin ettei tarvinnut edes ovella jonottaa päästäkseen sisään. Syy selvisikin pian, sillä yleisöä oli tässä vaiheessa paikalla vielä hieman niukalti. Astuessani sisään lavalla oli mies ja kitara eli Pyhä Kuolema oli aloittanut keikkansa. Mikko Pöyhönen on sooloprojektinsa lisäksi tunnettu esimerkiksi yhtyeistä Tuhat Kuolemaa Sekunnissa, Tervahäät ja Maa. Ihmiset istuivat kaikki pöydissään siemaillen juomiaan ja tuijottaen performanssia keskittyneesti, vain yltyäkseen kappaleiden välillä ylistävään taputukseen. Artistin toivottaessa hyvää Pentti Linkolan syntymäpäivää ja hyvää huomista Pekka Siitoimen kuolinpäivää yleisö repesi jälleen aploodeihin. Pyhän Kuoleman esitys oli vaikuttava ja yhden miehen luoma preesenssi lavalla oli käsin kosketeltava. Akustinen neofolk -esitys puhtaine lauluineen oli ehdottomasti yksi illan hienoimpia ja tarttuihan tuota allekirjoittaneelle levykin mukaan.

 

1

Kuvassa: Pyhä Kuolema

Noin puolen tunnin tauon ja yhden oluen jälkeen porukkaa olikin ilmesynyt paikalle jo huomattavasti enemmän ja lavan edustalla alkoi olla jo kiitettävästi katsojia Gruntin astellessa lavalle, joskin kaikki seisoivat diskreetisti parin metrin päässä lavasta. Tarkoitushan oli kuunnella musiikkia, eikä riehua kuin jossain pahaisella hevikeikalla. Gruntin voimaelektroniikat ja noiset räjähtivät käyntiin melkoisen paljon edellistä esiintyjää kovemmalla volyymilla ja yht’ äkkiä tajusinkin, että korvatulpat taisivat jäädä matkasta. Kova äänenvoimakkuus kuitenkin kuului asiaan. Repivät ja viiltävät äänivallit syöksyivät päälle tuhoisalla voimalla ja yleisö nautti jokaisesta hetkestä. Gruntin kokoonpanossa esiintyi Mikko Aspan lisäksi muun muassa Zoät-Aonista tuttu Jaakko Vanhala. Miesten lavatyöskentelyä ja esiintymistä seurasi alusta loppuun mielenkiinnolla erinäisten itsetehtyjen instrumenttien vaihtuessa käsissä ja esiintyjien selvästi nauttiessa itsekin performanssista.

2

Kuvassa: Grunt

Jälleen yhdestä pitkästä tuopista ja erinäisten ihmisten seurasta nautittuani aloitti illan kolmas esiintyjä Deutsch Nepal, joka oli itselleni ennestään melko tuntematon tapaus. Ruotsalaisen Peter Anderssonin sooloprojekti soitti industrialin ja dark ambientin välimaastossa hitaahkosti möyrivää musiikkia. Esiintyminen oli melko rauhallista nappuloiden painelua ja laulua, koneiden takoessa tahtia taustalla. Kappaleet kuitenkin jaksoivat pitää otteessaan ja saivat myös allekirjoittaneen vakuuttuneeksi yhtyeen tuotannosta. Lippispäinen Andersson muistutti olemukseltaan lähinnä jonkin norjalaisen kalastaja-aluksen kapteenia. Ilmeettömän miehen industrial-setti toimi kuitenkin hyvin, sillä yleisö oli liikahtanut jälleen pöydistään ja hieman lähemmäs lavaa nauttimaan musiikista.

3

Kuvassa: Deutsch Nepal

 Ilta läheni loppuaan ja porukkaa alkoi olla paikanpäällä jo melko hyvin, joskin paikka oli vielä kaukana loppuunmyydystä. Aikataulusta oltiin tässä vaiheessa jo puolisen tuntia myöhässä, mutta tunnelma oli hyvä, eikä väsymys tuntunut vielä painavan yhtään päälle, kiitos kiinnostavien ja monipuolisten esiintyjien. Illan viimeinen yhtye, itävaltalainen Allerseelen, asettui lavalle ja yleisö kerääntyi lavan eteen.  Yhtyeen  post-industrialia ja apokalyptistä folkkia yhdistelevä melodinen, mutta jylhä esitys oli loistava lopetus illalle. Lavalla nähtiin bändin vetävän voiman Gerhard Hallstattin lisäksi naiskauneutta basson varressa loistaneen Noreian ja rumpuja orjalaivan kapteenin pieteetillä takoneen Christien H.:n muodossa. Hallstatt hypähteli lavalla laulaessaan kuin riverdancea olisi vedetty ja meno oli koko keikan ajan muutenkin katossa. Yleisö hurrasi kovaan ääneen biisien välissä ja vaikka saksankielinen laulu jätti kappaleiden lyyrisen puolen monelle varmaankin arvailujen varaan, ei ollut epäilystäkään siitä, että musiikki toimi täydellisesti. Allerseelenin veto oli ehdottomasti illan paras ja hieno lopetus kaikinpuolin onnistuneelle tapahtumalle.

6

Kuvassa: Allerseelen

Hommat pelasivat YO-talolla kaiken kaikkiaan mainiosti. Vessaan eikä kassalle tarvinnut jonottaa, henkilökunta oli todella ystävällistä ja istumapaikkoja löytyi tarvittaessa aina. Suuri kiitos menee myös tapahtuman järjestäneelle KRK:lle, joka tätä menoa ansaitsisi jonkin sortin kulttuuripalkinnon. On kerrassaan mahtavaa, että Suomeen saadaan järjestettyä vastaavia tapahtumia pelkkien metallikeikkojen lisäksi. Hieno ilta, hienoa musiikkia ja hienoja ihmisiä. Seuraavaan kertaan!

Teksti ja kuvat: Markus Mähönen 

 

 

9

Kuvassa: Allerseelen