AGASIA – Vieraantuneet [kasetti] [demo]

a3253905045_2
Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Turkulaisesta Agasiasta ei paljoa tietoa löydy mistään, joten Vieraantuneet-demo puhukoon yhtyeen puolestaan. Demo on kolmen kappaleen mittainen kasetilla (ja myös netissä) julkaistu rykäys suomenkielistä doom metalin ja crustin hengellä tehtyä murjontaa.

Kasetin kolmessa kappaleessa on mukavasti vaihtelua, on hitaampaa ja raskaampaa soutua, sekä nopeatempoisempaa pieksentää, vaikka omaan makuuni yhtye on parhaimmillaan juuri raskaimmillaan ja antaessaan musiikin kehittyä rauhallisesti. Äänimaailma kärsii mielestäni hieman jonkinlaisesta tukkoisuudesta, ei kovin pahasti, mutta vähän kuitenkin. Ehkä hieman terävämpi soundi olisi saanut kappaleisiin pientä lisäpotkua. Kitarat kuitenkin surisevat erittäin makeasti ja kuulostavat hyvältä. Vokaalit on myös huudettu pääasiassa melko hyvin, raivokkaasti, mutta ei liian epäselvästi.

Kaikki kappaleet demolla sisältävät hyvää potentiaalia ja ovat melko hyviä. Etenkin kasetin avaava Lähtö toimii erinomaisesti. Yhtyeen soitanta on mukavan aggressiivista ja suoraviivaista, ilman mitään suurempia kikkailuja, sortumatta myöskään pelkkään pään seinään hakkaamiseen. Tällaisenaan Vieraantuneet jätti positiivisen vaikutelman.

There is not much to be found about the band Agasia, which hails from Turku, so let give a chance for their Vierantuneet demo to talk on their behalf. The demo contains three songs and is released on a tape (and also digitally in the net, too), and which in spirit is quite mauling akin something to like doom metal and crust.

The three songs in the tape offers some nice variation, there is the slow and heavier doom and gloom, and faster blasting too. According to my own sensitive taste buds I felt that the band is at it’s best when they are heavier though, and gives time for their music to develop at it’s own pace. The sounds suffers a bit of some kind of muddiness, not that much, but a little bit. Maybe a bit crisper and cleaner sounds would have given a little bit more kick to the songs. But anyway the guitars buzz quite nicely and sound good. The vocals are the shout-like variety, which have been done well, with some good aggression, but not so, that they would be indistinct.

All the songs on the demo contain a lot good potential and are pretty okay. Especially the opener song Lähtö, which works very well. The playing by the band is appropriately aggressive and straightforward, missing also the useless and fancy gimmickry, and still without being too stupid head-against-the-wall banging either. As it stands, Vieraantuneet left me with positive impression.

Aleksi Vaittinen