ACEPHALIX – Deathless Master

Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Southern Lord Recordings

Kotipaikkana San Francisco, toinen täyspitkä levytys Deathless Master ja tyylilaji death metal. Siinäpä pähkinänkuoressa punkimmasta meiningistä vuonna 2007 alkaneen bändin tämän päivän toiminta. Nyt tarjoillaan vanhempaan koulukuntaan kumartavaa kuoloa sanoitusmaailman pysytellessä arkisemmassa ihmiselossa. Jokatapauksessa laulaja Daniel Butlerin kirjoittamat lyriikat toimivat, kuulostavat vakuuttavalta sekä ovat hyvää vaihtelua genren kauhuleffajohdannaisiin kynäilyihin.

Kokoonpanossa on neljä äijää, joilla jokaisella oma hommansa. Eli mitään kuorolaulua ei ole luvassa. Materiaalissa on pikku koukkuja, jotka pitävät biisit elossa useamman kuuntelun jälkeenkin. Eikä muuten paljoa parempaa äänimaailmaa olisi voinut albumille luoda. Kaikki elementit ovat balanssissa, mutta minkäänkuuloista liikasäätöä ei ole havaittavissa. Kappalemateriaali tahtoo vain olla hieman homogeenista. Kahdeksan biisin kokonaisuus usein tuntuu livahtavan ohi. Levyn avausraita Bastard Self luo allekirjoittaneelle niin kovan mielleyhtymän Chaosbreedin Rotting Aliveen, että odotukset nousevat tähtiin. Siinäpä taitaa olla yksi lätyn heikkouksia; liian hyvä alku.

Onhan Deathless Masteria ilo kuunnella. Tuntuu vaan päivä päivältä liian tutulta. Eihän tämän mitään matematiikkametallia ole tarkoitus ollakaan, silti hieman liian helpolla päästävät Kalifornian pojat iholle. Acephalix on kokoonpanona suhteellisen nuori, joten kolmannelta albumilta voi odottaa hieman enemmän. Eikä se bändin ikä ole mikään syy tai seuraus. Kuten jo edellä totesin, keskittymättä pääsee biisi tai pari karkaamaan välistä. Jonkilaista puolimatkan krouvia, hengähdystaukoa, olisin kaivannut. Jokatapauksessa kaikille haudankaivajille tutustumisen arvoinen puolituntinen.

Hannu Marila