Accept – Pakkahuone Tampere 30.11.2012

Teksti : Arto Lehtinen & Elina Virtanen

Kuvat : Arto Lehtinen

Vain harvat perinteiset metalliyhtyeet ovat selviytyneet radikaaleista keulamiehen vaihdoista onnistuneesti, suosionsa säilyttäen. Acceptin tapauksessa legendaarisen keulahahmon Udo Dirkschneiderin siirtyminen sivuun ja korvaaminen entisellä TT Quickin kaverilla Mark Tornillolla aiheutti melkoista parran pärinää metallifanien keskuudessa – olihan edellinen korvaaja, Udon ensimmäisen lähdön jälkeen Acceptista, epäonnistunut totaalisesti. Sen sijaan Mark Tornillo on onnistunut voittamaan skeptisimmätkin Acceptin fanit puolelleen. Lisäksi Andy Sneapin tuottamat viimeisimmät levyt ovat olleet perinteisen heavymetallin juhlaa. Yhtyeen viimeisin levy Stanlingrad nousi korkealle sijalle Suomen listoilla. Täten ei ollut mikään yllätys, että Tampereen Pakkahuone oli suhteellisen täynnä, vaikka oli tiistai-ilta.

Ennen kuin saksahevin legendat astelivat lauteille, naapurimaan folkmetsähevin lähettiläs Metsatöll oli saanut kunnian lämmitellä Acceptia. Välispiikeissä vironpojat muistelivat, kuinka sikäläinen salainen poliisi aikoinaan ratsian yhteydessä löysin poikien käsistä Acceptin Russian Roulette-levyn ja luokitteli sen kapitalistiseksi roskaksi. Metsatöll veti puoli tuntia folkheviä tuutin täydeltä. Paikalla ei välttämättä ollut ihan bändille sopiva kohdeyleisö, mutta kohteliaasti tamperelainen yleisö osoitti suosiota.

Pakollisen 30 minuutin roadaustauon jälkeen hymähti Stalingradin levyintro vahvistimista. Tämän jälkeen jatkettiin samaisen uuden levyn tuotoksilla, josta sitten päästiin Acceptin klassikoihin. Setti oli rakennettu varsin mallikkaasti koostuen vanhoista klassikoista kuten Breaker, Metall Heart, Monsterman, Neon Knights ja keikan päättänyt Balls To The Wall. Lähestulkoon kahden tunnin setissä oli mukana sopivasti uutta materiaalia kahdelta viimeisimmältä levyltä: Hellfire, Stalingrad, Bucket Full Of Hate etc. 1990-luvun levyistä ainoastaan Objection Overruledilta esitettiin Bulletproof.

Bändi oli todella kovassa iskussa koko keikan läpi – suorastaan vaarallisen kovassa iskussa. Keikan lähestulkoon varasti yksistään kitaristi Wolf Hoffman, joka raivokkaalla ja intohimoisella esiintymisellä todisti, että miehellä on edelleen vanhat manööverit tallella. Peter Baltes ei paljon säästellyt itseään, vaan heilui basson kanssa varsin rehvakkaasti. Sen sijaan bändin kakkoskitaristi Herman Frank oli täysin jäädä unholaan lavan sivuun. Pari kertaa mies muisti, että pitäisi käydä näyttäytymässä lavan edessä. Dirkschnaiderin saappaat kunniallisesti täyttänyt Mark Tornillo sulatti monet metallisydämet. Miehen lavakarisma on kehittynyt parin vuoden aikana lukuisten kiertueiden ja keikkojen myötä. Accept ei käyttänyt aikaansa turhaan yleisön kanssa jutustelemiseen, vaan biisejä vedettiin toinen toisensa perään. Lisukkeena olivat tietenkin Wolf Hoffmanin kitarasoolot. Soundit oli onnistuttu saamaan kristallisen kirkkaiksi. Jokaisesta biisistä ja nuotista sain todella hyvin selvää ja ennen kaikkea Accept soitti todella lujaa.

Acceptin keikka oli osoitus siitä, että Saksan hevivaltiaat ovat edelleen iskussa. Tampereen Pakkahuoneelta poistui tyytyväisen oloista porukkaa, ja varmasti osa vielä hyräili Balls To The Wallin ja Metal Heartin hymnejä seuraavana päivänäkin.

 

Hung, Drawn and Quartered
Hellfire
Restless and Wild
Losers and Winners
Stalingrad
Breaker
Bucket Full of Hate
Monsterman
Shadow Soldiers
Neon Nights
Bulletproof
Aiming High
Princess of the Dawn
Up to the Limit
No Shelter
Pandemic
Fast as a Shark
Encore:
Metal Heart
Teutonic Terror
Balls to the Wall