Ääniä ja eritteitä – eli Black Saliva Secretions

Black Saliva Secretions (kannet)06062016 (1)

Black Saliva Secretions on tyylikkäistä kasettijulkaisuistaan tunnetun Cursed Tapesin alaisuuteen perustettu nimike. Tähän mennessä tällä nimikkeellä on ilmestynyt neljä CD-R-formaatissa julkaistua minilevyä, joilta pulpahtelee esiin melua, mustaa metallia ja jopa post-rockia. Tältä osin uusi nimike saa hyväksyvän nyökkäyksen osakseen – selvästikin tässä kahlataan sellaisissa äänimaailmoissa, joissa lahkeet kannattaa kääriä polven yläpuolelle ja kädet suojata paksuilla kumihanskoilla.

Kolmetuumaiset kiekot on pakattu tavalla, joka kertoo melkoisen kehittyneestä esteettisestä silmästä. Näitä pieniä paketteja katsoessa ilmaus ”pieni on kaunista” tuntuu todellakin vastaavan todellisuutta, mutta sitten tulee shokki: no disc, ilmoittaa olohuoneen nurkassa murjottava vanha cd-soittimeni – neljä kertaa peräjälkeen. Suureksi onneksi tietokoneeni sentään suvaitsee soittaa näitä pieniä kiekkoja.

Ensimmäisen kuunteluvuoron saa yhden miehen projekti O+Q, jonka aiempaan julkaisuhistoriaan kuuluu muutama CD-R, kasetti ja pari nettijulkaisua. The New God -nimeä kantava julkaisu oirehtii vanhaa industrialia ja noisea, vaikka seesteisimmissä kohdissa tunnelma lähestyy melkeinpä aghastmaista kolkkoutta. Näissä kohdissa O+Q on ehdottomasti vahvimmillaan, kun taas selkeämmän melun puolella kosketuspinta äänimaisemaan tuntuu jäävän suhteellisen ohkaiseksi. Ehdottomasti kuitenkin tutustumisen arvoinen tapaus omassa tyylilajissaan.

Seuraavana vuoron saa Ankean Driftwood, joka onkin tämän muilla aloilla huomattavasti tunnetumman duon ensimmäinen varsinainen julkaisu, sillä aiemmat kaksi julkaisua ovat ilmestyneet vain Ankean Bandcamp-sivulla. En tiedä aavistelenko Kenneth Kovasimen ja Jan Forsmanin taustoja liiankin kanssa, mutta jotenkin tästä julkaisusta välittyy ensi hetkistä alkaen tunne osaavista ja ammattitaitoisista tekijöistä, jotka tietävät viimeistä piirtoa myöten, mitä haluavat musiikillaan saavuttaa. Punkahtavasti nytkähtelevät pintakerrostumat tempaavat mukaansa, jonka jälkeen pinnan alta alkaa nousta esiin toinen toistaan kiinnostavampia ääniä. Paikka paikoin käydään hyvinkin syvällä post-rockin seesteisyydessä, mutta sieltä tullaan pintaan kilisten, kolisten ja huutaen. Kiehtova pienjulkaisu.

Kolmannella kolmetuumaisella tulee sarvet pystyssä ja sorkat sojossa vastaan Funeral Master, jonka Witching Tower -minilevy äänitettiin julkaisijan antamien tietojen mukaan yhden yön aikana. Tätä tietoa on tuskin kenelläkään tarve epäillä, sillä sen verran rupista ja nuhjuista tavaraa on tarjolla. Amatöörimaisesti sävelletyssä ja esitetyssä mustassa metallista on toki omanlaistaan viehätystä, mutta mistään sen kestävämmästä nautinnosta tässä ei ole kyse. Hieman liian moneen kertaan kuultu juttu.

Black Saliva Secretionsin ystävällisesti tarjoaman setin neljäs ja viimeinen artisti on Unamed, jonka kasettijulkaisun (Rittvungen, 2016) arvostelin aiemmin tällä samaisella sivustolla. Edellä mainittuun julkaisuun verrattuna Skogstrollens Orgie on tuntuvasti meluisampi tapaus, vaikka kahdesta kappaleesta jälkimmäinen, Skogens Backanal, tapaileekin jopa jollain tavalla konventionaalista kappalerakennetta. Lisäksi sen taustalla leijailee ihan oikea melodia, vieläpä suhteellisen hypnoottinen sellainen. Itse itseäni vapaasti referoiden sanoisin, että Unamed haahuilee jossain mustan metallin ja orgaanisen melun välimaastossa, josta sen luullakseni kannattaisi luovia selkeämmin jälkimmäisen suuntaan.

Lahkeet alas ja kumihanskat naulaan. Tämä oli oikein kiinnostava trippi alamaailmaisen hämyilyn todellisuuteen.

Harri Linnera