Arvosana:www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Julkaisija: Omakustanne

Jyväskyläläisen Beyond the Dreamin kolmas albumi lupailee markkinapuheissa gootahtavaa rokkaavaa metallia, mutta voisin teilata nämä suorilla ja sanoa musiikin tarjoavan paljon enemmän. Aiemmin bändi maalaili nykyistä enemmän tummia värejä goottilaisin asein, mutta nyt sen lisäksi arsenaalia on laajennettu. Tarkkaa linjanvetoa on vaikeahko tehdä, eikä tätä osaa enää lokeroida oikein minnekään. Sen voi kokea toisaalta vahvuudeksi, mutta mitenpä mainostat levyä, jos ei siitä osaa sanoa millaista se on. Se on sitten markkinamiesten päänvaiva, eli bändin itsensä, koska omalle levy-yhtiölle albumeita tehtailevat.

In the Heart of Nothing tuo mielleyhtymiä heti alun rouhean sekä pehmoisen Celebrationin myötä muun muassa HIMin kaltaiseen melodiseen kosiskeluun. Mutta kuten sanottu, levy on erittäin laaja-alainen mitä tulee musisoinnin genreluokitteluihin. Forgive Me, I´ll Forget You kun vie kuulijan modernimman metallin maisemiin. Entistäkin kauemmaksi goottimetallipolilta eksytään viimeistään puolivälin Thirteenth Dawn -kipaleessa, jossa mätetään helvetinmoista vauhtia örinälauluakaan unohtamatta. Ei Beyond the Dawn sentään onnekseen ihan death/black-bändiksi kuitenkaan taivu

Levyn menevintä metallipalaa saadaan odottaa aina seitsemänteen esitykseen asti. Videonakin julkaistu Heart-Shaped Cemetary rokkaa määrätietoisen itsevarmasti ja esitellen juuri Beyond the Dreamin parhaat puolet. Tämä tarkoittaa oikeastaan sitä, että biisi yhdistää kaikki mainitut niin rankat kuin pehmeämmätkin sekä modernit kuin hieman menneisyyden tuulia mieleen tuovat ominaisuudet yhdeksi kokonaisuudeksi. Heart-Shaped Cemetary ei ole kuitenkaan mikään hidastelu tai pikkuhousuja kostuttava teos, vaan bändin voimannäyttö, joka heittää tiskiin kaiken oleellisen mitä In the Haear of Nothing pitää sisuksissaan.

Vaikka levyn kappalemateriaali pelaa isoilla panoksilla ja voittaa usein, on se silti kuuntelukokemuksena kokonaisuudessaan melkoisen haastava. Tyylejä ja eri tunnelmia roiskitaan sekaan välittämättä hirmuisesti mikä mihinkin kuuluu, ja tämä aiheuttaa varmasti migreenikohtauksen etenkin genreuskollisille kuulijoille. Avomielisimmille saattaa tulla kuitenkin päinvastainen reaktio ja mikseipä jokunen ilonkiljahduskin sekaan mahdu.

Petri Klemetti

One comment on “

Comments are closed.