TUORETTA

Blut Aus Nord – Hallucinogen

Arvosana: 8/10

Julkaisija: Debemur Morti Productions

Ranskalainen Blut Aus Nord laitettiin alulleen jo 90-luvun alussa, jonka jälkeen bändi on saatellut maailmalle päälle parikymmentä erilaista julkaisua, mukaan lukien kaksitoista pitkäsoittoa. Tyylillisesti keskeishahmon ja visionäärin Vindsvalin luomus on seilannut jatkuvan uusiutumisen hengessä tunnelmallisesta mustasta metallista konemusiikkiin ja ambientiin saakka.

Blut Aus Nordin kolmastoista albumi Hallucinogen kääntää ainakin näennäisesti ruoria menneisyyden suuntaan. Siinä missä pari vuotta aiemmin ilmestynyt Deus Salutis Meæ oli kolkko, kylmä ja teollisen dissonantti, voisi sanoa nykypäivää par excellence, tuorein levy on maanläheinen, huuruinen ja melodinen. Hieman kuin taikasienten mahdollistama aikamatka, jossa liidellään värikkäällä matolla Varg Vikernes matkaseurana kultaiselle 60-luvulle ja eksytään paluumatkalla Oranssin Pazuzun keikalle. Sekään ei synnytä mitään skenepoliittisesti oikeamielistä raivoa, vaan sienipussi kiertää porukassa täydellisen veljeyden hengessä. Timanttinen keikka, hemmot.

Edellä sanottu toimii melko hyvin mittatikkuna sille, onko Blut Aus Nordin hallusinogeeneilla täytettyyn pussiin yleensäkään tarvetta kurkistaa. Jos mainittu tamperelaisyhtye sekä post-alkuiset asiat synnyttävät pakonomaisen tarpeen repiä pakki vauhdissa päälle, niin siitä vain haromaan vaihdekeppiä kouraan.

Levyn avausraita Nomos Nebuleam liehittelee kyllä aluksi hieman burzummaista transsia, mutta kehkeytyy kuitenkin varsin nopeasti progressiiviseen suuntaan. Taustakuoro hymistelee toismaailmaisesti. Askeleen lähemmäksi mustan metallista ilmaisua pääsee Mahagma, jossa sentään kuritetaan nahkoja mättökompilla, tosin tässäkin kappaleessa progevivahteet tulevat melko nopeasti mukaan.

Noin muuten seitsemän kappaletta ja lähes viidenkymmenen minuutin keston omaava kokonaisuus toimii todella mainiosti. Pääpaino on huuruisessa ja toismaailmaisessa tunnelmassa, mutta kappaleissa on kuitenkin riittävästi yksityiskohtia ja tarttumapintaa pitämään mielenkiintoa yllä, olkoonkin, että siellä ja täällä on myös pientä tyhjäkäyntiä. Tämäkin ongelma luultavasti korjaantuisi ottamalla levynnimestä kuuntelusessioiden ohjenuoran. Laadukasta tunnelmamusiikkia valikoivan sienestäjän tarpeisiin.

Harri Linnera