TUORETTA:
18:00
UNDERJORD – Sheol
 |
|
||||
Muhevaa tummasävyistä tunnelmointia. Hyminää ja mörinää. Sellaista se on, tämä levy nimittäin. Jonkinlaisella doomahtavalla pohjavireellä soitetut biisit ovat hörpänneet viiniä myös shamaanifolkin ja hitaahkon melankolisen heavyn maljoista, samoin kuin progen kulplivasta sammiosta.
Vertailukohdat liukuvat sormien välistä eikä mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan tartuta selkeästi tiukemmin kuin muihin. Jonkinmoista ambient-huminaakin on mukana.
Välillä levy kaivautuu tunneleihin, joissa seuraavan mutkan takaa kuuluu kaikuja peräti Nilen rauhallisemmista instrumentaalitunnelmoinneista. Sillisalaattimaisuudesta huolimatta elementit lomittuvat sujuvasti yhtenäiseksi massaksi, ikään kuin taikinaksi. Siitäpä voikin johtaa ajatuksen, että melko laiskasti ja taikanamaisesti musiikki monin paikoin venyy. Jonkinmoista rituaalimusiikkia lähestyvät kappaleet eivät pääse uppoamaan tarpeeksi syvälle ja toisaalta metallisemmat vedot jäävät turhan kevyiksi. Monta kertaa levyn aikana tulee mieleen, että ihan mielenkiintoinen kokeilu tämäkin mutta iskevyyden rajan yli ei astuta. Haaleaa kokonaisuutta ei myöskään pelasta vokalistin puolipuhdas matala ölinä. Etenkin loppuaan kohti Sheol alkaa toden teolla ripotella unihiekkaa kuulijan silmiin. Paikoitellen musiikki toki on oikein miellytävää kuunneltavaa jossain taustalla mutta biisit vaikuttavat lähemmässä tarkastelussa puolinaisella sydämellä soitetuilta ja turhaan pitkitetyiltä.
Seppo Rautio